Vaasan kaupungilla on meneillään kampanja, jossa kehotetaan puhumaan tuntemattomille. Kaupungin sivuilla Puhu tuntemattomalle -kampanjaa sanotaan onnellisuusteoksi. Sitä varmasti voikin olla.
Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan viime viikolla julkistamat Vaasan opiskelijaystävällisyyttä kartoittaneen kyselyn tulokset ovat valitettavasti tuttua kuultavaa. Vaasa saa kiitosta viihtyisyydestä, rauhallisuudesta ja kompaktiudesta. Mutta.
Opiskelijaystävällinen Vaasa 2024 -raportin mukaan opiskelijoille ei ole riittävästi kohtuullisen hintaisia asuntoja, joukkoliikenne ei toimi riittävästi eikä Vaasassa ole riittävästi opiskelijahintaista tekemistä opiskelijoille. Tekniikan alan opiskelijoita lukuun ottamatta töitä on hankala saada Vaasasta edes valmistumisen jälkeen.
Etenkin raportin pitovoimaa käsittelevä osio on kiinnostavaa luettavaa. Vain neljäsosa kyselyyn vastanneista 427 vaasalaisesta korkeakouluopiskelijasta on harkinnut Vaasaan jäämistä valmistuttuaan. Myönteisimmin Vaasaan asettumiseen suhtautuivat Åbo Akademin opiskelijat ja negatiivisimmin Helsingin yliopiston opiskelijat.
On vain ajan kysymys, milloin opiskelija karistaa ihan kivan ja kompaktin Vaasan tomut jaloistaan.
Jo mainittujen hyvien puolien lisäksi Vaasan pitovoimassa on kyse siitä, onko täältä löytänyt kumppanin tai oma perhe on Vaasassa. Jos sosiaaliset kuviot omat muualla eikä niitä ole muodostunut Vaasaan merkittävissä määrin, on vain ajan kysymys, milloin opiskelija karistaa ihan kivan ja kompaktin Vaasan tomut jaloistaan.
Huutoa tuntemattomilta
Minulle Vaasa on ollut mainettaan mukavampi paikka. Alkujärkytyksen jälkeen ihmiset ovat olleet enimmäkseen mukavia ja toivottaneet tervetulleeksi. Muutama on kuitenkin puhunut tuntemattomalle kovalla äänellä, jotta viesti varmasti menisi perille.
Muuttopäivänä ja sen jälkeisinä viikkoina sain erittäin suoraa palautta paikallisilta. Muuttoauton pysäköinti tuntui mahdottomalta tehtävältä edes tavaroiden siirtämisen ajaksi, sillä jonkun piti koko ajan päästä juuri siitä, mihin auton parkkeerasin. Tutustuin siinä kuitenkin naapureihin heti ja teimme toisiimme lähtemättömän vaikutuksen.
Muutama viikko myöhemmin, kun pyöräilin oikeaoppisesti autojen joukossa, sillä pyörälle ei ollut omaa kaistaa, minulle opetettiin paikallista liikennekulttuuria. Joku ajoi rinnalle pakettiautolla, avasi ikkunan ja huusi: ”Mene sinne jalkakäytävälle pyörälläsi!” En mennyt, koska jalkakäytävällä ei kuulu pyöräillä.
(Minunkin mieleni on tehnyt useaan otteeseen puhua tuntemattomille siitä, että nyt ajat väärää puolta, kun Kirkkopuistikon yksisuuntaisia pyöräteitä ajetaan minua vastaan väärään suuntaan. En kuitenkaan usko, että tämäkään on sitä puhetta tuntemattomille, jota kaupunki peräänkuuluttaa. Olen siis tyytynyt mulkoilemaan.)
Kesällä ulkonäöstäni puhuttiin kuulteni, todennäköisesti tarkoitus myös oli, että kuulisin sen. Kolme iäkästä rouvashenkilöä spekuloi ikääni ja päätyi lopputulokseen: ”Onpa isoja 12-vuotiaita nykyään.”
Suurin osa kohtaamisista vaasalaisten kanssa on kuitenkin ollut juuri sellaisia, joita kaupunki toivookin eli onnellisuutta lisääviä. Olen löytänyt jalkapallojoukkueen, osallistunut yhdistystoimintaan ja sopeutunut työpaikalle. Tunnen itseni tervetulleeksi.
Pohjanmaan kautta
Pohjalaismaakuntien väestöennusteet ovat masentavaa luettavaa. Tilastokeskuksen lokakuisen ennusteen mukaan Etelä-Pohjanmaan väkiluku pienenee vuoteen 2045 mennessä 190 000:sta 178 000:een. Pohjanmaalla sentään maahanmuutto pitää maakunnan väkiluvun kasvussa.
Moni nuori lähtee opiskelemaan muualle eikä palaa takaisin. Myös moni pohjalaismaakuntiin opiskelelemaan tuleva, niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustainenkin opiskelija käy täällä vain hankkimassa tutkinnon ennen kuin suuntaa etelän kasvukeskuksiin tai ulkomaille.
Näin ei voi jatkua. En nyt kannusta kaikkia vaasalaisia pariutumaan mahdollisimman nopeasti täällä opiskelevien kanssa, mutta vähintä mitä kukin voi tehdä, on tänne muuttaneiden toivottaminen tervetulleiksi ja kutsuminen mukaan kaupungin rientoihin.
Hyviä pyhiä siis niin tutuille kuin tuntemattomillekin!
