Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi aloittaa vuoden vahvasti ainutlaatuisella kulttuurikokemuksella, jota ei kannata jättää väliin. Rampin uusin tuotos, Kruunu putoaa -speksi on jokaisella kerrallaan muuttuva murhamysteeri.
Teatterissa käymiseni ovat yhdellä kädellä laskettavissa.
Viimeksi, kun kävin teatterissa Lahdessa, kokemus oli vaisu. Ehkä tähän saattoi vaikuttaa se, että uni oli kasvavalle nuorelle kiinnostavampi vaihtoehto, mutta tästä on yli viisi vuotta aikaa, enkä edes muista näytöksen nimeä.
Päätin antaa teatterille uuden mahdollisuuden, sillä pääsin Pomedian nimissä todistamaan Vaasan ylioppilasteatterin näytöstä Kruunu Putoaa –speksistä.

Tavallisesta teatterista speksinäytös eroaa siten, että yleisö pystyy vaikuttamaan tarinan tapahtumien kulkuun, ja näyttelijät joutuvat improvisoimaan yleisön pyyntöjen perusteella. Jotta pystyy vaikuttamaan näytökseen, on huudettava omstart.
Sellaisenaan huudettuna näyttelijät joutuivat toistamaan repliikkinsä eri tavoin kuin alun perin, ja lisäkehotteen kanssa he pyrkivät toteuttamaan yleisön toiveet.
Tänä iltana kuultiin yli 20 omstartia. Esimerkkeinä toivotuista esitystavoista mainittakoon vaikkapa ooppera, hönkiminen, ruotsin kieli, savon murre ja Aki Kaurismäen elokuvien tyyli.
Paraatipaikalla kuikuilua
Esityspaikalle kirjastoon päästyäni ihmisiä ravaa paikasta toiseen esityssalissa, mutta kaikilla on hymy huulilla eikä vaikuta siltä, että edessä olisi huono ilta. Esitykseen on aikaa vielä tunti.
Pääsemme Draama-saliin jo ennen esitystä katsomaan näyttelijöiden lämmittelyä, jossa näyttelijät ottavat nopeuskilpailua toistensa kanssa sanaleikin muodossa. Heillä on jo roolivaatteet päällä ja meikit paikoillaan. Pystymme arvamaan jotain illan esityksestä niiden perusteella.

Ennen näytöksen alkamista päätämme kollegani kanssa, että haluamme haastatella myös yleisöä tekijöiden lisäksi. Jäämme salin eteen vaanimaan mahdollisia haastateltavia. Parin kieltäytymisen jälkeen tärppää.
Emmi Suittio on tullut katsomaan speksiä toista kertaa. Hänen paras ystävänsä esiintyy siinä ja mukana on kukkia esityksen jälkeen annettavaksi. Onko tukijoukko tullut ensisijaisesti tueksi vai katsomaan näytelmää?
— Kruunu putoaa kestää toisenkin katsomisen, vaikka viimeksi olikin kaikkensa antanut olo esityksen jälkeen. Yleisö osallistui vähän liikaakin, Suittio kertoo ensi-illasta.
Myös Roope Männistö on kokenut speksi-kävijä, tosin kyseessä oli viimeksi eri speksi.
— Speksi on nähty ennenkin. Odotan siis ennen kaikkea hauskuutta, hän summaa odotuksensa iltaa kohtaan.
Saimme myös videolle yhden yleisön haastattelun, josta tuli myös ilmi että kävijäkunta vaihtelee todella paljon – arkiteatterikävijästä teatteriharrastajiin.
Haastattelujen jälkeen pääsemme istumaan paikoillemme eturiviin. Odotamme jonkin aikaa, kunnes itse näytös alkaa.
Renessanssin paluu väärässä muodossa
Keskiajalta peräisin oleva vartiomies astelee eteemme ja esittelee nopeasti speksin konseptin. Hän myös huomauttaa omstartista, ja tartun mahdollisuuteen käyttää tätä ensimmäistä kertaa, että hän haastattelisi jotakuta, mutta kyseinen pyyntö ei kuitenkaan voi täyttyä, sillä siihen olisi tarvinnut jonkun yleisöstä mukaan. Yleisö ei ole valmis improvisoimaan.
Näytös alkaa musikaalinumerolla, jonka jälkeen tarinan premissi tulee ilmi. Kyseessä on murhamysteeri.

Keskeiset henkilöhahmot ovat varas Viktor, prinsessa Amelia, kuningas Percival, joka saa surmansa, sekä hänen aatelisvaimonsa kuningatar Charlotta.
Kuningas saa surmansa heti omien syntymäpäiviensä jälkeen, ja kaikki näytelmän hahmot epäilevät toisiaan murhasta, mutta prinsessa haluaa selvittää tapahtuman taustat. Muut hahmot kuningattaren kera syyttelevät toisiaan ilman, että mitään varsinaista selvitetään.
Varas jää kiinni kesken ryöstöreissun ja alkaa tehdä prinsessan kanssa yhteistyötä selvittääkseen, kuka hänen isänsä on surmannut. Tarina alkaa käymään omilla kierroksillaan, kun perinteisiä satumaailman hahmoja ajautuu vuoroin selkeyttämään ja hämmentämään tapahtumankulkua sankarikaksikolle.
Improvisaatioon sopivia hahmoja
Tarinassa on paljon käänteitä ja tavallaan ehkä myös turhia hahmoja, jotka toimivat vain kevennyksinä. Tässä ei ole mitään väärää, ja omalla tavallaan ne myös parantavat kokemusta, sillä näyttelijät vuorovaikuttavat toistensa kanssa yleisön toiveiden mukaisesti.
Näytelmä on yllättävän seksuaalinen. Silti jää harmittamaan, että tarinassa kehitetty romanssijuoni ei saa loppua, vaan jää kesken.
Tarina muuttuu käytännössä jokaisen esityksen aikana, joten samanlaista esitystä ei ole eikä tule. Alla ohjaaja Ross Saarela ja käsikirjoittaja ja kuningattaren näyttelijä Aliisa Koskela kertovat, millaista näytelmän tekeminen on ollut.
Jos nautit oudosta huumorista ja mahdollisuudesta vaikuttaa tarinaan, käy myös vaikuttamassa pankkitilisi saldoon Kideappin kautta ja tue paikallista kulttuuria. Teos esitetään vielä 6.2., 8.2. sekä 14.2. kello 18.
Mielestäni näytös ei ehkä sovellu ihmisille, jotka eivät tunne teatteria, mutta tämä on vain oma mielipiteeni. Anna mahdollisuus näytökselle, mikäli vain ehdit!