Lapsityö ei ole sattumaa. Sen säännöt on laadittu vuosikymmenten aikana, kun tuotantoa on ulkoistettu halpamaihin, sääntelyä kierretty ja kuluttajat ovat kääntäneet katseensa pois pelilaudalta.
Kuvittele Monopoly, jonka pelaajina ovat monikansalliset yritykset, eri maiden hallitukset ja kuluttajat. Pelissä lapsi on pelinappula, ei pelaaja.
Pelaaja heittää noppaa ja päätyy ostamaan talon. Halpa hinta innostaa – rakentaminen alkaa heti. Talo rakennetaan nopeasti ja halvalla, minkä jälkeen peli jatkuu.
Toinen pelaaja nostaa sattumakortin: alennusmyynti. Osto on helppoa – eikä huono omatunto häiritse. Pelinappulaa liikutellaan seurauksista piittaamatta.
Monopolyssa voittaja on se, joka ostaa, myy ja kerää eniten omaisuutta. Todellisessa pelissä nimeltä globaali talous – peli on epäreilu alusta alkaen. Lapsi joutuu tekemään pelin raskaimmat siirrot, mutta ei koskaan pääse itse pelaamaan. Hän rakentaa toisten voitot – jääden itse tyhjin käsin.
Maailmassa joka kymmenes lapsi tekee töitä – yhteensä noin 160 miljoonaa. 2016–2020 välisenä vuonna lapsityö on kasvanut jopa 8,4 miljoonalla lapsella.
Miten lapsityö määritellään?
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan ”Lapsella ei saa teettää työtä, joka haittaa hänen opintojaan tai vahingoittaa hänen terveyttään tai kehitystään” (artikla 32).
Lapsityö riistää lapsilta heidän lapsuuden ja ihmisarvon. Lapsityö on haitallista fyysiselle ja henkiselle kehitykselle. Se myös häiritsee lasten koulunkäyntiä.
Pahimmillaan lapsityö voi johtaa orjuuteen, seksuaaliseen tai taloudelliseen hyväksikäyttöön tai jopa kuolemaan.
Kansainvälinen työjärjestö ILO (International Labour Organisation) on tehnyt kaksi keskeistä kansainvälistä yleissopimusta lapsityön ehkäisemiseksi.
ILO:n yleissopimus nro 138 (1973) velvoittaa jäsenvaltiota asettamaan kansallisen vähimmäisiän, jonka alapuolelle lapsia ei saa palata työhön. Sopimuksen tavoitteena on lapsityön asteittainen poistaminen sekä koulunkäynnin turvaaminen.
Valtio voi sallia 13–14-vuotiaiden kevyen työn, jos työnteon vähimmäisikä on asetettu 15 vuoteen. Jos vähimmäisikä on 14, kevyt työ on sallittua 12–13-vuotiaille. Työn tulee olla turvallista eikä se saa haitata koulunkäyntiä tai lapsen kehitystä.
ILO:n yleissopimus nro 182 (1999) puolestaan vaatii jäsenmaita ryhtymään kiireellisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin pahimpien lapsityömuotojen, kuten orjuuden, ihmiskaupan, pakkotyön, lapsisotilaiden käytön, prostituution ja vaarallisen työn poistamiseksi.
Lapsityön kehitys globaalisti
Ohjelmatyönjohtaja Inka Hetemäki on työskennellyt Unicefilla 25 vuoden ajan, ja on pian jäämässä eläkkeelle. Hän toivoo, että maailman lasten tilanne olisi ollut parempi.
– Lapsiin kohdistuva välinpitämättömyys ja äärimmäiset julmuudet konflikteissa ovat lisääntyneet, Hetemäki kertoo.
Samalla hän kuitenkin tunnistaa edistyksen:
– Keskimäärin lapset voivat paremmin tänä päivänä. Myös lapsikuolleisuus on globaalisti vähentynyt, Hetemäki sanoo.
Eräällä Intian alueella tehdyn kyselytutkimuksen mukaan pandemian myötä työtä tekevien lasten osuus kasvoi 28 prosentista lähes 80 prosenttiin. Myös lapsikauppa on lisääntynyt Intiassa.
Koronapandemia lisäsi lapsityötä useissa eri valtioissa, kuten esimerkiksi Venezuelassa, Jemenissä ja Länsi-Afrikassa.
Tommi Lehtonen puolestaan tarkastelee lapsityön ilmiötä tutkimusjohtajana Vaasan yliopistossa, jossa hänen vastuullaan ovat vastuullisuuden ja eettisyyden kysymykset.
Suomalaiset yritykset eivät voi tuudittautua ja luottaa toimitusketjujen eettisyyden olevan kunnossa, Lehtonen summaa.
Lehtosen mukaan yrityksillä ja valtioilla on keskeinen vastuu lapsityön torjunnassa, mutta hän muistuttaa, ettei yksilökään voi jäädä sivustakatsojaksi.
Hetemäki ja Lehtonen molemmat kuvaavat samaa peliä – mutta pelilaudan eri puolilta, mutta sääntöjä eri näkökulmasta tulkiten.
Kuluttajalla on rooli lapsityön ehkäisyssä
Suomalaiset eivät hyväksy lapsityötä. Silti ostamme päivittäin tuotteita, joiden valmistuksessa on hyödynnetty lapsityötä, koska emme tiedä sitä.
Hetemäki kertoo kysyvänsä tuotteiden alkuperästä ja vastuullisuudesta. Monesti myyjät ovat olleet hämillään eivätkä ole osanneet antaa vastausta.
– Ei se kuitenkaan myyjien vika ole, ettei heitä kouluteta tuotteiden alkuperästä. On meidän kuluttajien vastuulla haastaa ja yrittää selvittää, onko tuotteessa käytetty lapsityötä.
Tästä inspiroituneena kävin eräässä vaateliikkeessä ja kysyin myyjältä vaatteen alkuperää.
“Hei, anteeksi, tiedätkö, mistä teidän vaatteet tulevat ja onko niiden valmistuksessa käytetty lapsityötä?
Yhtäkkiä tunsin oloni vaivautuneeksi – aivan kuin vaatteen alkuperän kysyminen olisi jotenkin sopimatonta.
Ehkä siksi, että kuluttamisen kulttuuri ohjaa ostamaan – ei kyselemään. Vaatteet vain ilmestyvät kauppoihin, silitettyinä ja viikattuina kuin tyhjästä. Mainokset puhuvat tyylistä, trendeistä ja tarjouksista, mutta eivät tehtaiden epäinhimillisistä työoloista tai lapsista, joiden koulupäivä vaihtui ompelukoneen polkemiseen.
Myyjä ilahtui kysymyksestä ja kertoi selvittäneensä jo aiemmin esihenkilöltään, mistä vaatteet tulevat ja onko niissä olla käytetty lapsityötä.
Hän oli kuitenkin saanut esihenkilöltään hieman kiertelevän vastauksen. Myyjä kertoi, että tuotteissa käytetään ekologista puuvillaa ja haluaisi uskoa, että vaatteiden koko tuotantoketju kestäisi päivänvaloa.
Pelkkä kierrättäminen ei poista vastuuta
Finnwatch julkaisi vuonna 2016 raportin, jonka mukaan suomalaisten juoma kahvi on suurimmalta osion tuotettu huonoissa oloissa. Vuonna 2024 tehdyn kahviraportin mukaan reilusti yli puolet vastaajista kertooi, että tärkein vastuullisuusviesti koskee kahvipakkauksen kierrätystä.
Kuluttajan katse kiinnittyy usein siihen, mikä on lähellä ja konkreettista – kuten kahvipakkauksen kierrätykseen. Samalla tuotantoketjun syvemmät kysymykset, kuten esimerkiksi lapsityö tai viljelijän arki, jäävät helposti näkymättömiin.
Raportissa mainitaan myös, että kuluttajat ovat aiempaa enemmän valveutuneempia ja tietoisia ihmisoikeusrikkomuksista.
Reilun kaupan kriteerit kieltävät syrjinnän ja lapsityön hyväksikäytön sekä edistävät tasa-arvoa ja demokratiaa. Tuottajille maksetaan reilun kaupan takuuhintaa sekä lisämaksua, niin sanottua reilun kaupan lisää, jonka tarkoitus on tukea yhteisöjen kehitystä.
Reilun kaupan tuotteisiin kuuluu muitakin kahvi, kuten esimerkiksi hedelmät, puuvilla, sokeri, mausteet ja eri yhdistelmätuotteet.
Verkkokaupasta tilaaminen etäännyttää alkuperästä
Muoti ja kodintekniikka ovat eniten ostettuja tuotteita. Kolmanneksi yleisimpinä tulevat kosmetiikka sekä hygieniaan ja terveyteen liittyvät tuotteet.
Muita ostettuja tuoteryhmiä ovat urheilu- ja vapaa-ajan tuotteet, ruoka ja juoma, sisustus ja kodin käyttötavarat, tee se itse -tarvikkeet, varaosat, piha- ja lemmikkituotteet sekä kirjat ja viihde.
– Verkkokaupasta tilaaminen lisää etääntymistä tuotteen alkuperästä, Lehtonen huomauttaa.
Etenkin verkkokauppa Temu on herättänyt paljon vilkasta keskustelua.
Temun eettisissä ohjeissa linjataan, että tuottajien tulee noudattaa työntekijöiden paikallisia lakeja, johon kuuluu minimipalkka. Toisaalta Kiinassa minimipalkka ei usein riitä elämiseen.
Vanhempien riittävällä palkalla varmistetaan, että lapset voisivat käydä koulua töiden sijasta.
Lapsityön ehkäisy – yritysten velvollisuus vai valinta?
Kun organisaatio painottaa hintaa ja nopeutta enemmän kuin vastuullisuutta, paine siirtyy tuotantoketjussa alaspäin – usein köyhimpien maiden tehtaisiin, joissa lapsityö on edelleen todellisuutta.
– Kuitenkin taloudelliset tekijät ovat yksi tärkein syy, miksi alihankkijat ovat globaalin etelän valtioissa, Lehtonen Vaasan yliopistosta huomauttaa.
Suurten yritysten on annettava avoimesti tietoa liittyen yhteiskunnallisiin ja ympäristöön liittyviin teemoihin. Kestävää liiketoimintaa koskevan EU-direktiivin mukaan suurten yritysten on raportoitava avoimesti yhteiskunnallisista ja ympäristövaikutuksistaan.
Euroopan parlamentti hyväksyi viime vuonna 2024 uuden yritysvastuudirektiivin, joka velvoittaa suuret yritykset ehkäisemään, vähentämään ja lopettamaan kielteiset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset koko toimitusketjussaan. Direktiivi mainitsee erikseen lapsityövoiman.
Sääntöjä sovelletaan EU-yrityksiin, joilla on yli 1 000 työntekijää ja yli 450 miljoonan euron maailmanlaajuinen liikevaihto, sekä EU:n ulkopuolisiin yrityksiin, joiden EU-liikevaihto ylittää saman rajan.
Mainehaitta yrityksille on kalliimpaa kuin epäeettinen tuotantoketju. Yritysten vastuullisuuspuhe alkaa usein väärästä päästä.
Lehtonen toteaa, että ensisijainen keskustelunaihe ei ole lapsen oikeudet vaan yrityksen maineen tahraantuminen. Hänen mukaansa yksittäinen organisaatio voi silti tehdä paljonkin lapsityön ehkäisemiseksi.
– Yritysten on tärkeä katsoa peiliin ja kysyä rehellisesti, voidaanko olla varmoja, ettei meidän käyttämät alihankkijat hyödynnä lapsityötä, Lehtonen pohtii.
Kesko julkisti vuonna 2016 kartoituksen ihmisoikeusrikkeistä ja sen vaikutuksista. Kartoituksessa hyödynnettiin muun muassa työntekijöiden kuulemisia riskimaissa.
Missä lapsityö tapahtuu?
Hetemäen mukaan lapsityötä esiintyy globaalisti eniten Saharan eteläpuoliseen Afrikassa, jossa lapsityö on entisestään lisääntynyt. Latinalaisessa Amerikassa ja Aasiassa esiintyy myös lapsityötä, mutta tilanne alueilla on hieman parantunut, Hetemäki kertoo.
Yleisempiä aloja, joissa esiintyy lapsityötä, ovat kaivos– ja rakennusteollisuus sekä erilaiset tehtaat.
– Lapsityötä esiintyy jopa 70 % maataloudessa, joka ei näy ulospäin, Hetemäki lisää.
Ei tarvitse mennä kovin kauas historiassa – vielä 1960-luvulla suomalaislapset tekivät raskasta työtä maaseudulla, usein jo hyvin nuorina.
Akuissa käytettävä koboltti louhitaan usein kaivoksissa lapsityövoimalla. Myös kaakaoviljelmissä lapsityön käyttö on yleistä, mutta sitä on mahdotonta valvoa edes sertifikaatein.
Lapsityötä käytetään myös elektroniikkajätteen käsittelyssä.
– Kierrätysketjujen selvittäminen on usein niin monimutkaista, että se on käytännössä mahdotonta, Lehtonen muistuttaa.
Pandemian aikana turismista riippuvaiset elinkeinot pysähtyivät, koulut suljettiin – ja monet lapset joutuivat palaamaan töihin, Hetemäki sanoo.
Köyhyys ja konfliktit lisäävät alueella lapsityötä. Hetemäki muistuttaa, että myös pakolaisuus lisää myös lapsityötä.
– Vaikka pojat muodostavat enemmistön lapsityöläisistä, tyttöjen tekemä työ jää usein näkymättömäksi juuri siksi, että he toimivat usein kotiapulaisina eikä työ näy ulospäin, Hetemäki kuvaa.
Vastuu ei tunne rajoja
Hetemäki muistuttaa, että lasten oikeuksien suojeleminen ei ole vain hyväntekeväisyyttä vaan siitä on tullut yhä useammalle taholle velvoite.
Lapsityön vastainen päivä muistuttaa meitä siitä, että tämä ei ole satunnaisten tapahtumien ketju. Se on peli, jonka säännöt on kirjoitettu niin, että lapsi häviää – aina.
Tässä pelissä meistä jokainen on mukana – halusi tai ei.
