Kandivaiheen opintoni huipentuivat hiljattain neljän kuukauden vaihtojaksoon Etelä-Koreassa. Kimchin ja K-popin ohella Etelä-Korea tunnetaan myös turvallisuudestaan, josta sain itsekin maistiaisen vaihtokuukausieni aikana. Tietokoneen saattoi huoletta jättää vartioimatta kahvilaan eikä yksin yömyöhään kulkeminen ole koskaan tuntunut niin turvalliselta.
Turvallisuudella on kuitenkin hintansa.
Noin 27 miljoonalla valvontakamerallaan Etelä-Korea on yksi maailman valvotuimmista maista, minkä sain tuntea myös vaihtokaupungissani Soulissa. Kameroita oli runsaasti kaikkialla missä kuljinkaan. Oli kyseessä sitten metroasema, sivukuja tai ostoskeskittymä, olivat valvontakamerat jatkuvasti taltioimassa jokaista liikettäni.Â
Valvontakameroilla on tutkitusti hyvät puolensa. Tehokkuutensa ja havaitsevaisuutensa ansiosta niiden tallenteet ovat rikosten ehkäisemisessä ja selvittämisessä ylivoimaisia. Samalla kameroiden takaama turvallisuuden tunne on vertaansa vailla.
Etelä-Korean katukuvassa yleistyneet kamerat ovat kuitenkin herättäneet keskustelua paikallisten yksityisyydestä ja vapaudesta – ja syystä. Ongelmallista lienee jo se, kuinka harva välttämättä edes hahmottaa, kuinka usein heitä kuvataan – etenkin, kun kamerat ovat kehittyneet entistä huomaamattomammiksi. Ajatus on vähintäänkin dystooppinen ja tuo mieleen The Truman Show’n kaltaisen kylmäävän spektaakkelin.
Kamerat saattavat myös aiheuttaa rikoksia
Valvontakameroiden runsas käyttö on puhututtanut erityisesti silloin, kun kameroita on sijoitettu arkaluontoisille paikoille ilman asianmukaista suostumusta. Vaikka kameroiden ensisijainen tarkoitus on ehkäistä rikoksia, saattavat ne itse asiassa aiheuttaa niitä, jos ihmisiä joissakin tilanteissa kuvataan ilman lupaa. Vaikka Etelä-Korean laki kieltää kameroiden asentamisen esimerkiksi julkisiin vessoihin ja pukuhuoneisiin, ei tämän valvominen ole välttämättä mutkatonta.
Omat riskinsä liittyvät myös siihen, ketkä kameroista vastaavat ja keiden käytössä videomateriaali on. Tapaukset, joissa materiaalia on käytetty väärin, eivät ole tavattomia. Niinpä valvontakameratallenteet saattavat luoda turvallisuusriskin, sillä tuntemattomien ihmisten käytössä oleviin tallenteisiin liittyy väistämättä uhkia.
Valvontakamerat saattavat asiassa aiheuttaa rikoksia, jos ihmisiä kuvataan ilman lupaa.
Vaikka kameravalvonnassa on etunsa rikosten ehkäisemisessä, luo seväistämättä myös huolestuttavia uhkakuvia. Onko yksityisyyden menetys kohtuullinen hinta turvallisuudesta? Entä ovatko valvontakameroihin liittyvät turvallisuusriskit ottamisen arvoisia?
