Sosiaalisessa mediassa joka toinen käyttäjä kohtaa vihapuhetta, kertoo Tilastokeskuksen vuonna 2021 tekemä kyselytutkimus. Vuonna 2022 poliisille tehtyjä viharikollisuuteen liittyviä ilmoituksia tehtiin 1 606. Vuonna 2018 luku oli 910. Poliisin mukaan yleisempiä viharikosepäilyjä ovat kunnianloukkaukset ja pahoinpitelyt.
Vihapuhe on sellaista puhetta, joka lietsoo ja kohdistaa vihaa tiettyyn kohteeseen tai ihmisryhmään, kulttuurintutkimuksen professori Tuija Saresma Itä-Suomen yliopistosta määrittelee. Vihapuhe perustuu hänen mukaansa suvaitsemattomuuteen, ja hyvin usein vihapuheen moottorina toimii populistinen retoriikka, jossa olennaisena osana on vastakkainasettelu.
Saresman mukaan vihapuheesta voidaan erottaa kolme eri muotoa, jotka voivat esiintyä myös limittäin. Ensimmäiseen, performatiiviseen vihapuheeseen liittyvät räväkät ja provosoivat sanavalinnat, jotka ovat yleisiä eri keskustelualustoilla.
Toinen vihapuheen muodoista, affektiivinen, kumpuaa ulkopuolisuuden kokemuksesta. Taustalla on halu tulla kuulluksi, mutta keskustelijalla on puutteelliset keinot osallistua keskusteluun.
Kolmas vihapuheen muoto on ideologinen. Se on tietoista vaikuttamista ja seuraajien ohjaamista. Tällaista vihapuhetta ovat esimerkiksi kärkkäät ulostulot, joita esiintyy myös politiikassa.
Vihapuheesta puhuttaessa usein nousee esille sananvapaus.
Perustuslain 12 §:n mukaan Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
Muutkin YK:n määrittelemät ihmisoikeudet on Suomessa kirjattu perustuslakiin. Ne ovat kaikki voimassa yhtä aikaa eikä mitään niistä pidä toteuttaa siten, että toiminnallaan rikkoo jotakin muuta ihmisoikeutta vastaan. Sitä tarkoittaa ihmisoikeuksien jakamattomuus.
Saresma painottaa, että sananvapautta ei tulisi käyttää vihapuheen vasta-argumentaationa, sillä vihapuhe toisaalta myös rajoittaa sananvapautta. Niin käy, kun vihapuheella pyritään hiljentämään jo entuudestaan marginalisoituja ihmisryhmiä.
Pelko vihapuheesta estää osallistumasta
Vihapuheella on merkittävä vaikutus demokratiaan. Osa ihmisistä pelkää lähteä ehdolle kunta- ja eduskuntavaaleissa, sillä taustalla on mahdollisen vihapuheen kohteeksi joutuminen, Saresma kertoo.
Jos vallanpitäjät kuitenkin koostuvat pääasiassa keski-ikäisistä heteromiehistä – ryhmästä, johon kohdistuu vähiten vihapuhetta – suunta on huolestuttava.
– Perinteisesti suomalaisen politiikan keskustelun ytimessä on kohteliaisuus eikä niinkään henkilökohtaisuuksiin meneminen. Yhdysvalloissa meno on ollut rajumpaa. Suomalainen poliittinen kulttuuri on kuitenkin muuttunut.
– Nykyisin ajankohtaisohjelmissa saa puhua keskeytyksettä, vaikka ulostulo olisi vihapuhetta. Tällä hetkellä yksi puolue kykenee vaikuttamaan keskustelun ilmapiiriin laajasti, Saresma summaa.
Charlie Kirkin murha paljasti vallan ja empatian epäsuhdan
Yhdysvaltalainen oikeistovaikuttaja Charlie Kirk murhattiin syyskuussa kesken puhetilaisuutensa. Tapauksesta tuli nopeasti poliittinen kiistakapula. Osa oikeistosta syytti murhasta vasemmistoa ja vasemmisto puolestaan juhli hänen kuolemaansa.
Useat päivittivät sosiaaliseen mediaan olevansa onnellisia murhan takia sekä juhlivansa Kirkin kuolemaa, joka oli heidän mielestään ansaittu.
Saresman mukaan tapauksen kommentointi muistuttaa kesällä 2024 Oulussa tapahtunutta puukotusta, jonka yhteydessä perussuomalaiset tekivät nopeasti johtopäätöksen, että epäilty tekijä olisi maahanmuuttaja. Myöhemmin selvisi, että puukottaja oli kantasuomalainen mies. Saresman mukaan populisteille on tyypillistä, etteivät he korjaa virheellisiä väitteitään, kuten kävi tässäkin tapauksessa.
Oulun puukotuksen yhteydessä osa perussuomalaisista alkoi puhua kotoutuksen epäonnistumisesta. Tekijäksi osoittautui lopulta suomalainen uusnatsi. Kirkin tapauksessa tekijäksi paljastui Tyler Robinson, joka on puolueellisesti sitoutumaton.
Kirk tunnettiin presidentti Donald Trumpin tukijana ja puhujana julkisista väittelytilaisuuksista, jotka levisivät sosiaalisen median kautta. Kirkin mielipiteet kumpusivat kristillisestä nationalismista. Saresman mukaan hänestä maalattiin sananvapauden puolustajaa, vaikka hänen ulostulonsa usein ilmensivät vihapuhetta ja hänen tapansa oli saada vastapuoli hiljaiseksi.
Kirkin murha sai suurta huomiota suomalaisessa mediassa. Ennen kuolemaansa Kirk oli Suomessa melko tuntematon, mutta kuolemansa jälkeen hänestä kuuli koko Suomi.
Toisin kävi, kun kyseessä olivat demokraattien edustajat, osavaltion senaattori John Hoffman ja hänen vaimonsa Yvette Hoffman, joita ammuttiin kotonaan, sekä osavaltion edustaja Melissa Hortman ja hänen miehensä Brooklyn Park, jotka murhattiin omassa kodissaan Minnesotassa. Heistä ei Suomen mediassa ole uutisoitu yhtä laajasti kuin Kirkistä.
Kirk sopi marttyyriksi
Saresman mukaan syy, miksi Kirkin murha sai suuremman huomion liittyy siihen, että Kirk kuului valtaapitävän Trumpin lähipiiriin ja edusti ”oikeaa” poliitista ideologiaa. Sen lisäksi huomiota lisäsi Kirkin profiili ja murhaan liittyvä dramaattisuus. Hän oli nuori ja julkisuudessa tunnettu mies, jota jäivät kaipaamaan kaunis leski ja hellyyttävät lapset.
Saresman mukaan nykyisessä monen kriisin ajassa ihmiset hakevat helppoja selityksiä. Populistien nousua selitetään usein tällaisilla epävarmuusjaksoilla.
Nykyään populismin tutkijat kuitenkin näkevät populismin toisaalta politiikan tekemisen tapana ja toisaalta löyhänä ideologiana.
Teoksen Media ja populismi mukaan populistisille puolueille – kuten Suomessa perussuomalaisille – on tyypillisiä näyttävät ulostulot sekä karismaattiset johtajat, jotka herättävät vahvoja tunteita. Perussuomalaiset ovat myös pyrkineet kohdistamaan kritiikkiä valemedian sijasta valtavirtamediaan, mikä luo vastakkainasettelun median ja puolueen välille.
Suomessa populistisena tunnetun perussuomalaisen puolueen viimeaikaiset kannatusluvut ovat olleet nousussa. Saresman mukaan radikaalioikestolaiseksi muuttuneen puolueen suosiota nostetaan julkilausutulla rasismilla, mikä näyttää toimivan, vaikka yhä useampi suomalaisista ajattelee rasismin olevan ongelma. Kannatuksen kasvu populististen avausten perusteella toimii palkintona ja kannustaa jatkamaan vihapuhetta. Kehitys heijastaa samalla yhteiskunnan polarisoitumista.
Viha koukuttaa ja palkitsee, joten some kannustaa provosointiin
Sosiaalisessa mediassa on yleistynyt ragebait-ilmiö, jossa provosoivilla julkaisuilla pyritään herättämään vihaa ja lisäämään näkyvyyttä. Algoritmit palkitsevat voimakkaista reaktioista, mikä kannustaa kärjistettyyn sisältöön.
Esimerkiksi Suomenmaa uutisoi 13.9.2025 19-vuotiaasta Mirella Isohannista, joka on hyötynyt taloudellisesti julkaisuistaan, jotka tarkoituksella provosoivat keskustelua ja ohjaavat seuraajia hänen muille alustoilleen.
Saresman mukaan ihmiset haluavat seurata, kun ihmiset nokittelevat toisilleen, sillä se vetoaa primitiivisiin tunteisiin ja tarjoaa osallisuuden kokemusta. Aivotutkija Katri Saarikivi taas on kertonut Ylen haastattelussa, että vihan tunteeseen voi jäädä koukkuun, sillä tunne tuottaa dopamiinia.
Vuoden 2019 Viha vallassa -tutkimuksen mukaan naiset, erityisesti nuoret naiset, kohtaavat miehiä enemmän vihapuhetta. Tutkimuksessa todettiin, että miehet kokevat kuitenkin naisia enemmän vihapuhetta entisessä Twitterissä, nykyisessä X:ssä, mikä poikkesi täysin muista tuloksista. Tutkimuksessa mainittiin, että miehet ovat naisia aktiivisempia alustalla, millä saattoi olla vaikutusta tulokseen. Eniten vihapuhetta kohdistui Twitterissä tunnetusti ärhäköihin kommentoijiin.
Saresman mukaan Jussi Halla-Aho ja Riikka Purra irrottivat tutkimuksen tuloksia epärelevantisti. He nostivat Twitterissä tutkimuksesta esille taulukon, joka sai näyttämään, että miehet kohtaavat enemmän vihapuhetta kuin naiset. Tutkimustulos oli irrotettu kontekstista, eikä muita tuloksia huomioitu. Näin tutkimuksen tuloksia vääristeltiin tarkoituksenhakuisesti.
– Aina tulee olla vähän varpaillaan ja kysyä itseltään, kuka sanoo, millä tavalla ja miksi, Saresma sanoo.
Saresma kehottaa sosiaalisen median käyttäjiä pysähtymään hetkeksi ja harkitsemaan sanojaan ennen kommentointia.
Näin olet vihainen syyllistymättä vihapuheeseen
Vihainen saa olla, mutta ei saa tehdä rikoksia. Ihmisten ominaisuuksien sijaan kannattaa kritisoida asioita, päätöksiä ja olosuhteita. Viharikoksen tunnusmerkit täyttyvät, jos vaikuttimeksi katsotaan jokin seuraavista:
- rotu
- ihonväri
- syntyperä
- kansallinen tai etninen alkuperä
- uskonto tai vakaumus
- seksuaalinen suuntautuminen
- vammaisuus
- muu edellisiin rinnastettava vaikutin.
Älä siis kohdista vihaasi näihin seikkoihin.
