Aloitin viestinnän opinnot Vaasassa vuonna 2024. Suunnitelmana orientaatiopäivillä oli saada pari puhelinnumeroa – ensimmäiset kontaktit saman alan opiskelijoihin. Samanaikaisesti tein töitä täysipäiväisesti, joten muuttaminen Vaasaan ei ollut vaihtoehto sillä hetkellä.
Olin edellisissä opinnoissa elänyt opiskelijaelämää haalarit päällä rymyten tapahtumasta toiseen. Orientaatiopäivien tapahtumissa tunsin erottuvani joukosta ja koin, että tapahtumat eivät olleet enää minua varten. Sitseissä laulettiin lauluja, jotka tuntuivat muistuttavan menneestä opiskelijaelämästäni – paikasta, johon en enää täysin kuulunut.
Olin jo aiemmin ehtinyt tutustua ja bondata muutamien mukavien ihmisten kanssa. Myöhemmin liityin useisiin WhatsApp-ryhmiin ja etsin heidän yhteystietonsa keskustelujen lomasta. Yhteydenottoon liittyi pientä jännitystä, mutta vastaukset vahvistivat vaikutelmani: hyvä fiilis oli ollut molemminpuolinen.
Syksyn aikana ajatus Vaasaan muuttamisesta alkoi kyteä vahvemmin. Täyspäiväisten töiden päättyessä mahdollisuus muuttaa Vaasaan konkretisoitui.
Vaasa tarjosi minulle mahdollisuuden kokea opiskeluelämää uudella tavalla – erilaista kuin ennen, mutta juuri sellaista, jota olin kaivannut. Ne kurssit, joilla läsnäolo oli pakollista, sekä orientaatioviikolla saadut muutamat puhelinnumerot osoittautuivat arvokkaiksi.
Asuin Vaasassa vain hetken, mutta tuolta ajalta mieleeni jäivät erityisesti opiskelukaverit, jotka muodostuivat ystävyyssuhteiksi. Useina iltoina analysoimme yhdessä A-studioita viestinnän näkökulmasta ja kävimme arvokkaita keskusteluja alasta. Erityisesti lähikurssi journalistiikan opinnoissa teki minuun vaikutuksen – ilman sitä en varmasti kirjoittaisi tätä kolumnia.
Mielikuvia ja murresanoja
Ilkka-Pohjalainen julkaisi selvityksen, joka paljastaa, mitä pohjalaisista ajatellaan muualla Suomea.
En vielä ollut lukenut uutista, mutta ajattelin heti, että puukkojunkkarit mainitaan varmasti. Luettuani uutisen, huomasin etten ollut väärässä.
Mielikuva puukkojunkkareista on vahvasti ihmisten mielissä. Ilkka-Pohjalaisen selvityksessä todetaan myös, että mielikuvat muuttuvat hitaasti – ja joskus tuntuu, että ne pysyvät jopa vahvempina kuin todellisuus.
Pomedian tekemä verkkokysely ja siihen pohjautuvat haastattelut paljastivat, että muualta pohjanmaalle muuttaville opiskelijoille kaupunki aiheuttaa kulttuurishokin. Ilmiö ei kuitenkaan ole yksisuuntainen.
Asuin noin kolme vuotta Itä-Suomessa, jossa työskentelin aluksi yhteispäivystyksessä sairaanhoitajana. Valehtelisin, jos väittäisin, etten kuullut silloin tällöin paikallisilta kysymyksiä tyyliin: ”Onko sinulla puukko taskussa?”
Toisaalta Itä-Suomi yllätti positiivisuudella. Paikalliset moikkasivat lenkkipoluilla ja alkoivat jutella kaupankassalla, mikä tuntui erityisen lämpimältä.
Miksi Vaasan yliopisto?
Hain alun perin ensisijaisesti toisen alan opintoja, ja Vaasan viestintä oli minulle eräänlainen ”villi kortti”. Tunsin ennestään muutaman henkilön yliopistosta, mistä olin kuullut hyvää. Taustani Etelä-Pohjanmaalta teki Vaasan sijainnista minulle erityisen läheisen ja houkuttelevan.
Päätin kirjoittaa googleen: miksi Vaasan yliopisto? Kuin tilauksesta Vaasan yliopisto oli tehnyt verkkojulkaisun kyseisellä otsikolla. Ehkä joku muukin on miettinyt samaa.
Verkkosivulla kerrotaan, että Vaasan yliopisto sijoittui sijalle 500. World University Rankings 2026:ssa, jossa arvioitiin 2 191 yliopistoa. Jutussa kerrotaan myös, että Vaasan yliopisto on paras yliopisto liiketaloustieteessä (Global Ranking of Academic Subject).
Usko tai älä Vaasan yliopisto on Suomen suurin kauppatieteiden kouluttaja. Tilastot perustuvat vuonna 2024 suoritettuihin kandidaatti- ja maisteritutkintoihin.
Ja tietenkin sivustolla on mainittu, että Vaasan yliopisto sijaitsee Suomen kauneimmalla rannalla. Vaikka toimittaja ei ole kaikilla Suomen kampuksilla käynytkään, hän allekirjoittaa hyvällä omalla tunnolla kyseisen väittämän.
Sivustolla kerrotaan myös, että vuoden 2023 urakyselyn mukaan 91 prosenttia valmistuneista kokee työnantajien arvostavan Vaasan yliopiston tutkintoa. Saman kyselyn mukaan jopa 98 prosenttia työllistyy omalle alalleen.
Miksi Vaasa ei kuitenkaan?
Vaasassa asumiseni jäikin lopulta lyhyeksi, kuten olin suunnitellutkin.
Kaipaan isomman kaupungin tarjoamia mahdollisuuksia. Tulevaisuuden harjoittelupaikat ja työelämä eivät todennäköisesti löydy pienemmästä kaupungista, vaan keskittyvät sinne, missä verkostot ja vaihtoehdot ovat laajempia.
Vaasa ei myöskään tarjonnut minulle sellaista pidäkettä, joka olisi saanut jäämään. Ei yhtä syytä, ihmistä tai tilannetta, joka olisi tehnyt päätöksestä vaikeamman. Kun arki ei juurru, on helppo huomata, että tämä on vain yksi etappi, ei määränpää.
Sosiaaliset verkostoni ovat pääosin Vaasan ulkopuolella. Ystävät, tutut ja ne tärkeät ihmiset, joiden kanssa elämä tuntuu omalta, ovat muualla.
Välipysäkki, jolla oli merkitys
Vaasassa aloitetut viestinnän opinnot, alkujaan ’villi kortti’, osoittautuivat minulle nappivalinnaksi. En ole katunut päivääkään. Suosittelen Vaasan yliopistoa vilpittömästi.
Kaikki kaupungit eivät ole tarkoitettu pysyviksi. Jotkut ovat välipysäkkejä, joiden tehtävä on näyttää suunta. Vaasa teki sen minulle. Se antoi uusia ihmisiä, uusia ajatuksia ja vahvisti käsitystä siitä, millaista arkea ja tulevaisuutta itse haluan rakentaa. Ja joskus se on juuri sopiva lopputulos.
