Kielenhuolto

Tänne on koottu keskeisimpiä kirjakielen sääntöjä, joita on syytä noudattaa journalistisia tekstejä tuottaessa. Nämä säännöt koskevat Pirkko Leinon Suomen kielioppia (1999) mukaillen välimerkkejä, yhdyssanoja, alkukirjainta, lainasanoja, lyhenteitä ja numeroita. Ne eivät kuitenkaan ole ainoat kielenhuoltoa vaativat asiat.

Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämässä Kielitoimiston ohjepankissa on lisää ohjeita luokiteltuna esimerkiksi katsotuimpiin, aihepiireittäin kirjakielen pienimmistä yksiköistä suurimpiin (merkit, numerot ja lyhenteet; nimet, sana, lause, teksti) tai vaikkapa asiasanoin luetteloituna. Kannattaa myös tutustua Kielitoimiston ohjepankin käyttöohjeeseen, jotta saa tästä mainiosta sivustosta kaiken hyödyn irti! Kotimaisten kielten keskus ylläpitää myös Kielitoimiston sanakirjaa, josta voi käydä tarkistamassa esimerkiksi käyttämiensä sanojen oikeinkirjoitusta, taivutusta ja sävyä (kuten arkinen, murteellinen, ylevä, alatyylinen, vanhanaikainen).  

Journalisti-lehdessä ja sen verkkosivuilla helmikuussa 2021 julkaistu Pikaopas kielipulmiin on mainio kooste toimittajia useimmin askarruttavista kielioppiasioista. Tämä kannattaa tallentaa kirjanmerkkeihin tai vaikka tulostaa talteen! 

Journalisti-lehden pikaopas kielipulmiin

Välimerkit  

Välimerkit-alaluvussa käsitellään pilkkua, puolipistettä, ajatusviivaa, sulkeita ja heittomerkkiä. Muitakin välimerkkejä on (kuten !, : ja ?), mutta arvioin, että ne ovat toimittajakunnallamme jo mainiosti hallussa.  

Pilkku 

Kielitoimiston ohjepankissa on 22 pilkutusta koskevaa ohjetta. Tässä keskeisimpiä.  Suomen kielessä pilkkua käytetään  

  • erottamaan lauseita toisistaan (päälauseet ja sivulauseet) 
  • erottamaan lauseiden osia toisistaan (esim. puhuttelu tai irrallinen lisäys) 
  • erottamaan luettelon osia toisistaan. 

Suomen kielessä pilkkua ei käytetä esimerkiksi 

  • “aina ennen jotakin tiettyä sanaa” (eli, mutta jne…) 
  • erottamaan lauseenvastikkeita virkkeissä 
  • hengähdyspaikan merkkinä 
  • luettelossa ennen viimeistä luettelon osaa edeltävää ja-sanaa 
  • fiiliksen mukaan tai korvakuulolta. 

Puolipiste 

Kielitoimiston ohjepankissa on vain yksi puolipistettä käsittelevä ohje. Puolipisteen käytöllä osoitetaan, että sen erottamat lauseet ovat sisällöltään läheisemmässä yhteydessä toisiinsa kuin tekstin muihin virkkeisiin. Leinon (1999: 173) mukaan puolipisteen tilalle voi melko usein ajatella sillä-konjunktion. 

Kielitoimiston ohjepankki ohjeistaa, että puolipistettä käytetään kahden virkkeen veroisen ilmauksen välissä, kun piste tuntuisi välimerkkinä erottelevan liian vahvasti ja pilkku liian heikosti: 

  • Keskiarvot eivät riitä kuvaamaan muuttuvaa ilmastoa; tarvitaan dynaamista lähestymistapaa.  
  • Pohjimmiltaan on kysymyksessä lauseiden yhdistäminen toisiinsa; yhdistämistapa riippuu ratkaisevasti siitä, millaisia lauseet ovat. 
  • Monet runomitat tarvitsevat yksitavuisia sanoja; tätä osoittaa jo loppuheittoisten muotojen runsaus.   

Puolipistettä voi käyttää myös erottamaan luettelon osia toisistaan. Jos luettelossa esiintyy kovin laajoja tai muusta syystä pilkulla erotettavia kokonaisuuksia, nämä kokonaisuudet erotetaan toisistaan puolipisteellä.

Ajatusviiva  

Kielitoimiston ohjepankissa on seitsemän viivoja koskevaa ohjetta. Ajatusviivalla tarkoitetaan yhdysmerkkiä eli yhdysviivaa pidempää vaakaviivaa, jota käytetään esimerkiksi virkkeen välimerkkinä, rajakohtailmauksissa, poiston merkkinä ja ilmaisemaan – yllätystä (Leino 1999: 173–175). 

  • Tutkijoista monet myös palkittiin – ja varsin vakuuttavin perustein. 
  • Hän ennustaa – ja toivoo –, että järjestöt vastedes pystyvät yhä enemmän vaikuttamaan EU-toimijoihin. 
  • Olen ollut täällä töissä kello 8–16 vuosina 2019–2021. 
  • Oven takana oli – joulupukki!  

Sanojen tai virkkeiden pois jättäminen lainatusta jaksosta osoitetaan tekstissä kahdella ajatusviivalla. 

  • Kevään ensimmäisiä muuttolintuja ovat harmaalokki ja merilokki. – – Vesilinnut viipyvät syksyllä pisimpään. 

Yhdellä ajatusviivalla osoitetaan varsinkin sanan katkaiseminen: 

  • –kele! –tana! –vetti!  

Sulkeet  

Kielitoimiston ohjepankissa on kolme sulkeita koskevaa ohjetta. Niissä käsitellään aalto-, kaari- ja hakasulkeita. Toimittaja tarvitsee näistä useimmin kaarisulkeita ( ). Niitä käytetään osoittamaan lisähuomautusta, vaihtoehtoa, täsmennystä tai muuta sellaista. Sulkeet kirjoitetaan kiinni tekstiin, jota ne ympäröivät, mutta irti edellä ja jäljessä tulevasta tekstistä. Jos sulkeissa oleva jakso on virkkeen osa, virkkeen päättävä piste tulee sulkeen jälkeen. 

  • Yhtiön koko vuoden 2007 liikevoitto kasvoi 7,4 miljoonaan euroon (6,5 miljoonaa vuonna 2006). 

Jos sulkeissa on kokonainen virke, se alkaa isolla kirjaimella ja sen päättävä piste tulee sulkeiden sisään. 

  • Yhtiön koko vuoden 2007 liikevoitto kasvoi 7,4 miljoonaan euroon. (Vuonna 2006 voitto oli 6,5 miljoonaa.) 

Numeron tai kirjaimen ja oikean kaarisulkeen yhdistelmää käytetään eri kohtien osoittamiseen. 

  • Valittavissa on a) lahjakortti, b) lahjakori, c) laivamatka. 

Hakasulkeita eli merkkejä [ ja ] käytetään kaarisulkeiden asemesta erikoistapauksissa. Ne kirjoitetaan kiinni tekstiin, jota ne ympäröivät, mutta irti edellä ja jäljessä olevasta tekstistä. 

Hakasulkeita käytetään, kun kaarisulkeiden sisällä oleva toinen sulkeissa oleva ilmaus täytyy merkitä selvyyden vuoksi. 

  • EU teki päätöksen maaliskuussa (mukana oli myös OPEC [öljyntuottajamaiden järjestö]). 

Hakasulkeilla osoitetaan lainauksen sisällä lisäystä tai kommenttia, jonka kirjoittaja tekee alkuperäiseen tekstiin. 

  • ”Juuri sinä vuonna [1998] taisimme viettää talomme 50-vuotisjuhlaa.” 
  • He lähtivät Askimista [kunta Oslon itäpuolella, suom. huom.] kohti Bergeniä. 

Sanojen ääntöasu kirjoitetaan hakasulkeisiin sanakirjoissa. 

  • Magyar [mɒdjar] 
  • airedalenterrieri [airedalenterrieri tai eədeilinterrieri] 

Aaltosulkeita käytetään Kielitoimiston ohjepankin mukaan matematiikassa, kemian kaavoissa ja tietotekniikassa. Niitä käytetään myös silloin, kun halutaan osoittaa esimerkiksi luettelossa asioiden kuuluvan läheisesti yhteen. 

Aaltosulkeetkin kirjoitetaan kiinni tekstiin, jota ne ympäröivät, mutta irti edellä ja jäljessä tulevasta tekstistä. Jos käytetään kaikkia sulkeita, uloimmat ovat aaltosulkeet, sitten hakasulkeet ja sisimpänä kaarisulkeet. 

  • A = 1 + {2 × [1 + (3 − 4)]} 

Heittomerkki 

Kielitoimiston ohjepankin mukaan heittomerkillä ’ helpotetaan sananmuotojen hahmottamista. Sitä käytetään erottamaan kahta samaa vokaalia, jotka kuuluvat eri tavuihin: 

  • raa’an, liu’un 

Heittomerkkiä käytetään myös vierasperäisten sanojen taivutuksessa, jos sana kirjoitettaessa päättyy konsonanttiin mutta äännettäessä vokaaliin: 

  • Bardot’lle, show’ta 

Lisäksi heittomerkkiä käytetään runokielessä vokaalin pois jättämisen merkkinä: 

  • kell’ onni on 

Sama merkki on myös puolilainausmerkki. Älä sekoita sitä aksenttimerkkiin´. 

Yhdyssanat 

Kielitoimiston ohjepankissa on 42 yhdyssanojen oikeinkirjoitusta käsittelevää ohjetta. Perusohje menee näin:  Kun peräkkäiset sanat muodostavat merkityskokonaisuuden, ne kirjoitetaan tavallisesti yhteen. Kyseessä on siis yhdyssana: 

  • aamupala, mustasukkainen, kuivapestä, lapintiira 

Tietyntyyppiset peräkkäiset sanat voivat myös muodostaa kokonaisuuden ilman että ne kirjoitetaan yhdeksi sanaksi. Kyseessä on tällöin erillisten sanojen muodostama sanaliitto: 

  • sen sijaan, lukuun ottamatta 

Kun sanajonon ensimmäisenä osana on perusmuodossa eli nominatiivissa oleva substantiivi, kyseessä on yhdyssana: 

  • aamupala, hengitysilma, tulikuuma 
  • pintakuiva, ilmakuivata, kestopäällystää  

Kun sanajonon ensimmäisenä osana on muu kuin perusmuodossa oleva substantiivi, kyseessä on joko yhdyssana tai erillisten sanojen muodostama sanaliitto. Jos sanajono muodostaa merkityskokonaisuuden tai on muuten termimäinen, se on yhdyssana, muulloin erillisten sanojen liitto: 

  • äidinkieli, äidin kieli (huom. merkitysero!) 
  • kirkkaanvihreä, kirkkaan vihreä 

Miten tunnistaa yhdyssana?  

Leino (1999: 184) antaa kaksi hyvää vinkkiä yhdyssanan erottamiseksi sanaliitosta:  

  1. Yhdyssanassa on ääneen lausuttaessa paino vain ensimmäisellä tavulla. Huomaa myös merkitysero!  
  • isoisä vs. iso isä 
  • tuoksuvatukka vs. tuoksuva tukka 
  1. Yhdyssanan alkuosan jälkeen ei voi panna liitettä, mutta sanaliiton kumpaan tahansa osaan voi liitteen voi panna.  
  • isoisä-kin 
  • iso-kin isä, iso isä-kin 

Netissä leviävä meemi kirotusta kieliopista voi myös auttaa hahmottamaan, milloin sanat kirjoitetaan yhteen ja milloin ei, vaikka muistisääntö käsitteleekin sanaluokkia.  

  • Substantiivi on se sana, jonka jälkeen voi lisätä perkele, kuten äijänperkele, autonperkele. 
  • Adjektiivi on sana jonka eteen lisätään paskan, kuten paskantärkee, paskanhailee. 
  • Verbi on sana, jonka jälkeen lisätään sanat ihan sikana.  Nyt voi pennunperkeleet päntätä ihan sikana paskanhaileeta kieliopinperkelettä. 
  • Yhdyssana on sellanen jonka väliin EI voi laittaa vittu. Niinkuinyhdysvittusana. Ei käy. Kuormavittuauto. Ei käy. Aivan vitun sama. Käy. 

Hankalia yhdyssanatyyppejä: 

  • Vaasan-toimitus, Ruotsin-matka, Keski-Euroopan-kirjeenvaihtaja 
  • evankelis-luterilainen, parturi-kampaaja, suomalais-ranskalainen  (samanarvoiset osat, kumpikaan ei ole oikeastaan määrite- tai perusosa) 
  • edellä mainitun lainen, Jaakon lainen, Jaakko Ilkan lainen 
  • minkälainen, hyvälainen, tämänlainen, tällainen 
  • some-kanava, sote-uudistus, dike-ryhmä (lyhenne alussa) 
  • pop-opisto, suomu-orakas, koululais-kuri, koulu-laiskuri (selkeyden vuoksi) 
  • helmenharmaa, joulunpunainen, kermanvalkoinen, vihreänkeltainen (huom! siniharmaa on yksi värisävy, sini-harmaassa värit vuorottelevat) 

Alkukirjain  

Kielitoimiston ohjepankissa on 50 ison tai pienen alkukirjaimen valintaa käsittelevää ohjetta. Tässä ohjeistusta ison alkukirjaimen käyttämiseen Leinon (1999: 171, 197–198) mukaan. 

Iso alkukirjain  

  1. Virke aloitetaan isolla alkukirjaimella. Kaksoispisteen jälkeen käytetään pientä alkukirjainta. Otsikossa voi käyttää kaksoispisteen jälkeen isoa tai pientä alkukirjainta.  
  1. Erisnimissä käytetään isoa alkukirjainta. Erisnimiä ovat esimerkiksi ihmisten, eläinten, paikkojen, yritysten ja teosten nimet.  
  • Urho Kekkonen, Mara, Musti
  • Lappi, Venäjä, Afrikka, Lähi-itä (Huom! itä osa yhdyssanaa, ei oma maantieteellinen alueensa) 
  • Fazer, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsingin sanomat 
  • Seitsemän veljestä, Täällä Pohjantähden alla (Huom! Erisnimi Pohjantähti keskellä teoksen nimeä) 
  1. Kohteliaisuussyistä tai kunnioituksen merkiksi voi myös käyttää isoa alkukirjainta. Journalistisissa, neutraaliuteen pyrkivissä teksteissä se ei ole useinkaan tarpeellista.  
  • Isä, Poika ja Pyhä Henki,  
  • Jumala, Luoja, Vapahtaja 
  • Arvoisa Päätoimittaja 
  • Sinä, Te, Rakas Lukija 

Pieni alkukirjain 

Tässä hyvä muistisääntöruno siihen, milloin suomen kielessä käytetään pientä alkukirjainta toisin kuin useissa muissa Euroopan kielissä. 

Viikonpäivät, kaikki kuut,  

joulun sekä juhlat muut,  

asukkaat ja kieletkin 

pienellä me kirjoitamme 

virkkeen keskellä jos on ne! 

Lainasanat 

Kielitoimiston ohjepankki käyttää lainasanoista termiä vierassanat. Se on lainasanaa tarkempi termi, sillä Kielitoimiston sanakirjan mukaan se tarkoittaa  

”lainasanaa. joka ei ole täysin mukautunut suomen kieleen ja jossa us. on suomelle vieraita äänteitä tai äänneyhtymiä (esim. absoluuttinen, klovni, interiööri).”  

Ohjepankissa on kaikkiaan 33 ohjetta, jos käsittelevät vierassanoja.  Kieli muuttuu jatkuvasti. Otamme kaiken aikaa vaikutteita muista kielistä. On hankala tehdä selvää rajaa siihen, milloin sana on vierasta kieltä, milloin vierassana ja milloin laina.  Jotta pysyisi selvillä suomen kieleen tulevista uusista sanoista, kannattaa seurata Kotuksen sanapoimintaa ja kuukauden sanan valintaa. Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikellosta voi lukea uusia sanoja käsitteleviä artikkeleita ja millaista kirjoitusmuotoa olisi hyvä suosia. Suomen kielen lautakunta voi ottaa kirjoitusasuihin myös kantaa tai esittää suosituksia. Kielitoimiston sanakirjasta voi tarkistaa jo suomen kieleen vakiintuneet sanat ja niiden kirjoitusasun ja taipumisen.  

Lyhenteet  

Kielitoimiston ohjepankissa on 52 ohjetta lyhenteistä. Leinon (1999: 211–212) mukaan lyhenteet eivät sovi kaunokirjalliseen, kohteliaaseen tai juhlavaan asiatyyliin. Journalistisissa teksteissä lyhenteiden käyttö on toisinaan paikallaan. Esimerkiksi virastoista tai yhdistyksistä voi käyttää niiden lyhennenimeä tilan säästämiseksi, kunhan avaa lyhenteen tekstissään edes kerran. Ensimmäisellä mainitsemiskerralla olisi siis hyvä kirjoittaa koko pitkä nimi auki ja suluissa sitten mainita lyhenne, jota jatkossa käyttää. 

  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)  
  • Luonnonvarakeskus (Luke)  
  • Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta (Samo)  

Erisnimistä muodostettavat lyhenteet kirjoitetaan alkukirjaimen pienellä, jos ne luetaan ääneen samalla tavalla kuin ne kirjoitetaan 

  • Kela, Luke, Seamk, Samo 

Jos nimen lyhenne luetaan ääneen kirjaimittain, kirjoitetaan se kaikkiaan isolla.  

  • THL, YTHS, SJK, VPS 

Muiden kuin nimien lyhenteet voidaan kirjoittaa isolla tai pienellä, Pomediassa kirjoitetaan ne kokonaan pienellä:  

  • clt (cross laminated timber) 
  • dvd  
  • it-osasto  

Leipätekstissä ei käytetä lyhenteitä, kuten jne. tai tms. eikä esim., vaan ne avataan aina. 

Numerot 

Kielitoimiston ohjepankissa on 20 lukusanoja eli numeraaleja käsittelevää ohjetta sekä 19 lukuja ja numeroita käsittelevää ohjetta. Ohjeet ovat osittain päällekkäisiä. Tärkein toimittajia koskeva numeroihin liittyvä kielioppisääntö koskee sijapäätteiden liittämistä perus- ja järjestyslukuihin. Sen perusohje menee näin: Taivutuspääte liitetään numeroon kaksoispisteen avulla, ja se otetaan luvun viimeisestä taipuvasta osasta. Peruslukujen taivuttamisesta voi lukea yksityiskohtaisemmin muista ohjeista.  

Esimerkkejä perusluvuista: 

  • 21:n (kahdenkymmenenyhden) 
  • 21:tä (kahtakymmentäyhtä) 
  • 21:een (kahteenkymmeneenyhteen) 
  • 22:n (kahdenkymmenenkahden) 
  • 22:ta (kahtakymmentäkahta) 
  • 22:een (kahteenkymmeneenkahteen) 
  • 125:n (sadankahdenkymmenenviiden) 
  • 125:tä (sataakahtakymmentäviittä) 
  • 125:een (sataankahteenkymmeneenviiteen) 
  • 3 000:n (kolmentuhannen) 
  • 3 000:ta (kolmeatuhatta) 
  • 3 000:een (kolmeentuhanteen) 
  • 5 434:n (viidentuhannen neljänsadankolmenkymmenenneljän) 
  • 5 434:ää (viittätuhatta neljääsataakolmeakymmentäneljää) 
  • 5 434:ään (viiteentuhanteen neljäänsataankolmeenkymmeneenneljään) 

Esimerkkejä järjestysluvuista:  

  • 21:nen 
  • 21:sen [kahdennenkymmenennenensimmäisen] 
  • 21:stä [kahdettakymmenettäensimmäistä] 
  • 21:seen [kahdenteenkymmenenteenensimmäiseen] 
  • 21:s 
  • 21:nnen [kahdennenkymmenennenyhdennen] 
  • 21:ttä [kahdettakymmenettäyhdettä 
  • 21:nteen [kahdenteenkymmenenteenyhdenteen] 

 Lukusanojen taivutus etenkin partitiivissa on hankalaa.  

  • Juhliin odotetaan 90 000:ta kävijää. 
  • Rantaan odotetaan 500:aa juhlijaa (tai viittäsataa) 
  • Kekkereihin odotetaan 5000:ta kävijää (tai viittä tuhatta) 

Päivämäärä päättyy pisteeseen, jos mukana ei ole vuosilukua, sillä päivissä ja kuukausissa kyse on järjestysluvuista. Päivämääristä voi jättää turhat nollat pois,  

  • 01.01 → 1.1 → 1.1.  
  • 01.01.2021 → 1.1.2021 

Vuosikymmeneen voi viitata pelkällä vuosiluvun lopulla, kuten 90-luvulla 1990-luvusta. Selvyyden vuoksi olisi kuitenkin hyvä mainita ensimmäisellä kerralla, mistä vuosisadasta on kyse, ja vasta sitten käyttää lyhennettyä muotoa. 

Kielenhuollossa on käytetty lähteinä mm. seuraavia teoksia ja sivustoja:

Kielitoimiston ohjepankki

Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello

Journalisti-lehden Pikaopas kielipulmiin vuodelta 2021

Pirkko Leinon Suomen kielioppi (1999)

Iso suomen kielioppi