Yhteinen ilta ei ainakaan parantunut siitä, kun Jenna lähti johtamaan keskustelua tekemisen keksimisestä. Linda oli ainoa, joka oli – tai ainakin yritti olla – kunnolla kaikessa mukana. Hän oli iloinen, jutteli kaikille eikä ollut huomaavinaan toisten välillä selvästi olevia jännitteitä.
Jenna sen sijaan johti juttua, ja oikeastaan kaikkea muutakin, kuin kyseessä olisi rennon illanvieton ja kavereiden kanssa olemisen sijaan ollut vakavampi ja täydellisempää suunnittelua vaativa tapaus.
Pojat pysyttelivät edelleen hiljaisina. Ainakin melkein kaikki. Miro toki osallistui Jennan kanssa keskusteluun, yleensä aiheen vierestä. Ajan kysymys oikeastaan oli, kauanko muut jaksoivat kuunnella uunituoreen pariskunnan kuhertelua.
Viimein Karoliina sai tarpeekseen keskustelun väkinäisestä luonteesta.
– Jenna hei, ömm, mulla olisi kahdenkeskistä asiaa. Voitko tulla hetkeksi vaikka sun huoneeseen. Juttelemaan. Ihan hetki vaan, Karoliina kysyi ja nyökäytti päätään Jennan huoneen suuntaan.
Hän ei nimittäin ollut niitä ihmisiä, jotka jaksoivat katsoa vierestä ja kuunnella sivusta, jos homma ei tuntunut sujuvan.
Jenna nyrpisti nenäänsä, mutta nousi lopulta Miron vierestä.
– Me tullaan ihan kohta takaisin. Keksikää jotain tekemistä sillä aikaa, niin päästään asioissa eteenpäin, eikä mene lojumiseksi, hän huikkasi toisille liioitellun iloisena ja seurasi Karoliinaa sitten huoneeseensa.
– Mikä oli niin tärkeää, että oli pakko tulla tänne just nyt? Jenna tuhahti selvästi kiukkuisena ja istui sänkynsä reunalle Karoliinan sulkiessa oven heidän perästään.
– Nyt ne luulee, että sulla on jotain valittamista niiden toiminnasta ja ei ainakaan uskalla enää sanoa mitään. Joskus voisit ajatella vähän, Jenna jatkoi, mutta ymmärsi sitten rauhoittua.
– Mitä asiaa sulla nyt sitten oli?
Karoliina oli jo valmiiksi ärsyyntynyt, eikä Jennan purkaus parantanut tilannetta yhtään. Hän yritti kuitenkin esittää asiansa mahdollisimman rauhallisesti, vaikka luonteeltaan tyttö olikin melko helposti kimpaantuva.
– Mulla ei ole mitään valittamista mistään, mutta tuli vaan mieleen, että toimiikohan tämä? Onko noilla kaikilla ihan hyvä olla ja näin? Kukaan ei puhu mitään, kukaan ei Lindaa lukuun ottamatta moikannut mua takaisin. Toki Miro sun kanssasi flirttailee, mutta onko muut sitten siitä vaivaantuneita vai mikä tässä mättää?
Jenna oli hetken aikaa hiljaa. Hän vain tuijotti Karoliinaa silmät suurina, sanomatta sanaakaan. Sitten Jenna sai puhekykynsä takaisin, eikä ollut iloinen.
– Oletko sä aivan typerä? Ei kaikki pidä sua maailman täydellisimpänä ihmisenä, tajuatko? Miksi sua yhtäkkiä risoo noin paljon, jos joku kerrankin tykkää musta enemmän kuin susta?
Karoliinalle se oli viimeinen pisara. Tyttö hermostui itsekin.
– Halusin tietää, onko niillä kaikki okei ja ettei ne tunne oloaan vaivaantuneeksi! Ei mua kiinnosta mitä ne musta ajattelee, kaikista vähiten mua sun Mirosi kiinnostaa! Oli miten oli, pitäkää mukava illanviettonne, mä en jaksa enää.
Jenna aukaisi suunsa huutaakseen takaisin, mutta tajusi viime hetkellä, ettei muiden tarvinnut kuulla tappelusta. Karoliina sen sijaan väläytti vahingoniloisen hymyn ja lähti. Jenna sen sijaan jäi ällistyneenä ja vihaisena istumaan sängylleen.
Miten hän muille selittäisi, että Karoliina oli lähtenyt?
