Miten Qatarissa pelattaviin MM-kisoihin kuuluisi suhtautua? Onko kisojen katsominen maan ihmisoikeustilanteen hiljaista hyväksymistä? Onko mitään tehtävissä?
Qatarissa potkaistaan sunnuntaina 20. marraskuuta käyntiin jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut vuosimallia 2022. Kisojen järjestäminen on aiheuttanut ymmärrettävästi suunnattomasti porua, koska Qatarissa esimerkiksi naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat surkealla tolalla. Homoseksuaalisuudesta voi saada kuolemantuomion, eikä siinä vielä kaikki, vaan MM-kisalähettiläs Khalid Salmani laukoi juuri haastattelussa homoseksuaalisuuden olevan vaurio aivoissa.
Aikaisemmista kisoista on kohistu usein viikkokausia ennen ensimmäistäkään ottelua, mutta nyt kisahuuma loistaa poissaolollaan. Ihmisoikeuksia öljyyn upottavalle maalle tarjotaan kuitenkin ensiluokkaista näkyvyyttä. Ihmiskunta on selkeästi mennyt kollektiivina huikeasti eteenpäin.
Ihmisoikeuksia öljyyn upottavalle maalle tarjotaan kuitenkin ensiluokkaista näkyvyyttä.
Kisafiilikseni on ollut täysin kadoksissa ja hautaantuneena tenttikirjojen sekä palautettavien oppimispäiväkirjojen synkkyyden alle. Myöskään marraskuu ei ajankohtana valitettavasti ainakaan näin Suomessa nostata erityistä juhlamieltä. Marraskuussa kuuluu kuunnella Ruger Hauerin Se syvenee syksyllä -albumia peittojen alla villasukat jalassa, ei katsoa jalkapallon maailmanmestaruuskisoja.
Tämä minun naurettava kipuiluni ajankohdasta on kuitenkin täysin mitätöntä ja pöljää verrattuna Qatarissa uusia stadioneita sekä hotelleja oman henkensä uhalla rakentavan ulkomaisen työvoiman ongelmiin. The Guardianin mukaan yli 6 500 pääosin Pakistanista ja Intiasta tullutta siirtolaista on kuollut epäinhimillisissä työoloissa. Jokaisen kisoja katsovan täytyy muistaa, että stadionin nurmen alla makaa tuhansia viattomia ihmisiä, jotka olisivat vain halunneet ansaita perheelleen elantoa kotimaahan.
Inhimillisen katastrofin lisäksi kisat ovat ilmaston kannalta täysin kestämättömät.
Inhimillisen katastrofin lisäksi kisat ovat ilmaston kannalta täysin kestämättömät, sillä maassa ei ollut ennen kisojen myöntämistä yhtään stadionia tai muutakaan maailmanmestaruuskisojen tasoista infrastruktuuria. Ei olekaan yllätys, että kyseessä on historian ylivoimaisesti kalleimmat kisat yli 200 miljardin euron hintalapullaan.
Lueteltuani kaikki nämä kauheudet kisojen täydellinen boikotointi olisi kaikista loogisin vaihtoehto. Olisi niin helppoa ja ylevää julistaa, että minä Ilmari Urho Kaleva Tuokko en aio katsoa näitä Mordorista muistuttavia kisoja sekuntiakaan. En kuitenkaan tuolloin olisi rehellinen itselleni, koska todennäköisesti katson kisoja lähes samalla tavalla kuin aikaisempiakin. Vaikka juuri tällä hetkellä ajatus kisojen katsomisesta tuntuu yhtä kaukaiselta kuin yliopistosta valmistuminen, uskon että pelit vievät minut mukanaan.
Vaikka juuri tällä hetkellä ajatus kisojen katsomisesta tuntuu yhtä kaukaiselta kuin yliopistosta valmistuminen, uskon että pelit vievät minut mukanaan.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida kisojen järjestämistä Qatarissa, vaikka aion itse niitä mitä todennäköisemmin katsoa? Minun mielestäni todellakin on! Kynsiä lakkaavana ja muista niin sanotuista feminiineistä asioista tykkäävänä seison todellakin aina ihmisoikeuksien takana, mutta en rehellisesti usko katsojaboikottien tehokkuuteen.
Amnestyn Suomen toiminnanjohtaja Frank Johansson sanoi Ylen Urheiluruudussa, ettei kisojen katsomatta jättämisellä ole todellista vaikutusta esimerkiksi työolosuhteisiin. Järjestö ei siis suosittele boikottia, vaan tärkeintä on muutoksen aikaansaaminen.
Kisojen katsomatta jättämisellä ei ole todellista vaikutusta esimerkiksi työolosuhteisiin.
Jokainen saa minun mielestäni päättää itse, miten suhtautuu kisojen katsomiseen. Kisojen katsominen ei tee kenestäkään pahaa tai ymmärtämätöntä. Jokaisen kisoja katsovan täytyy kuitenkin olla tietoinen kisoja ympäröivistä ongelmista. Koen, ettei katsojaboikoteista ole kauheasti hyötyä, mutta yhdessä me voimme rakentaa avoimempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Jalkapalloyhteisön täytyy vaatia johtajiltaan läpinäkyvämpää päätöksentekoa ja konkreettisia tekoja korruption lopettamiseksi ja vallan jakamiseksi.
Toisaalta muuttuuko mikään, jos me jalkapallon ystävät katsomme kisat välittämättä siitä, mihin diktatuuriin Fifan esoteerinen keski-ikäisten miesten mafia kisat kulloinkin myy? Tutkimusten mukaan jotkut asiat ovat menneet Qatarissa parempaan suuntaan kansainvälisen huomion saattelemana. Samalla on surullista huomata, ettei Fifan toiminta ole ainakaan täysin siistiytynyt, vaikka johtokunta on mennyt käytännössä kokonaan uusiksi. Myös nykyisen puheenjohtajan Gianni Infantinon ympärillä pyörii korruptioepäilyjä, joita ei ainakaan hillitse paljastus Qatarissa asumisesta. Todennäköisesti olenkin vain hyödyllinen idiootti Fifan johtajien pelissä.
Todennäköisesti olenkin vain hyödyllinen idiootti Fifan johtajien pelissä.
Vaikka olenkin itse päättänyt katsoa kisoja, Palloliiton olisi syytä vielä pohtia edustajien lähettämistä paikan päälle. Norjan jalkapalloliitto valitsi täydellisen boikotin, johon Suomen ja kaikkien muidenkin pohjoismaiden pitäisi liittyä. En näe mitään järkevää syytä, miksi Palloliiton puheenjohtajan Ari Lahden pitäisi lentää patsastelemaan Qatariin. Hän voi halutessaan katsoa kisat muiden suomalaisten tapaan televisiosta.
