Seinäjoen Taidehallissa 30.6.-10.12.2022 esillä oleva Farming-näyttely oli hämmentävä kokemus. Näyttelyn outous ei auennut ensimmäisellä käyntikerralla, mutta toisella kerralla ohjattu opastuskierros avasi paljon näkökulmia taideteoksen tarkoitusperästä.
Farming on Noelia Mora Solvezin yritys herättää ihmiset hyvinkin ajankohtaisen ja pinnalla olevan asian äärelle. Kuusi videoteosta Sheep, Birds, The 6 Eggs, Chickens, Fish ja Worn tuovat esille ihmisen ja eläimen vastakkainasettelua, ja herättävät pohtimaan ihmistä eläimenä. Nykypäivän yhteiskunnassa eläimet koetaan erillisinä ihmisistä, ja niitä kohdellaan monella eri tavalla.
Solvezin Farming on Taidehallin kolmas eläinaiheinen näyttely, joka päättää trilogian. Aiemmat saman aihepiirin näyttelyt Kalevan Navetassa olivat Mari Keski-Korsun, Toni Lehtolan, Teemu Lehmusruusun, Lotta Mattilan, Minna Herralan, Mia Mäkelän, Kati Rooverin ja Elina Ruohosen 26.8.2020-9.1.2021 näytteillä ollut Millaista on olla eläin? ja kohua herättänyt kuvataitelija Terike Haapojan ja kirjailija Laura Gustafssonin Siat, joka oli esillä 29.9.2021-8.1.2022.
Farming koostuu kuudesta visuaalisesta teoksesta, joissa nähdään ihmislampaat, kalaihmiset, pienet linnut ja matomies. Videoinstallaatioissa ihmiset ovat täysin alasti, mikä ensimmäisellä käyntikerralla aiheutti hieman kulmien kurtistelua. Näyttelyopas kuitenkin osasi avata ajatusta taiteilijan päätöksestä käyttää alastomia ihmisiä teoksissaan.
Koska eläimet eivät käytä vaatteita, eivät ihmisetkään käyttäisi.
Videoteosten äänet ovat teoksissa esiintyvien ihmisten tuottamia, poikkeuksena Fish-teos, jossa veden alla ääntely olisi ollut erittäin hankalaa. Kyseisessä teoksessa päädyttiin käyttämään valaiden ääntelyä.
Halliin tullessa voikin pistää silmät kiinni ja keskittyä kuuntelemaan, mitä ääniä erottaa. Useimmat äänet tunnistaa helposti, ja voi yllättyä siitä, että ne ovat ihmisen matkimia ääniä.
Varmuutta siitä, pitäisikö teosten huvittaa vai vetää vakavaksi, ei ole. Ei voi olla virnistämättä nähdessään alastomien ihmisten leikkivän eläimiä. Käsitys ihmisestä on niin irrallinen, että ihmisen vertaaminen eläimeen näin tuntuu hullulta. Ihminen on älyllisesti kehittynyt pidemmälle ja ihmiseltä löytyy moraali. Taiteilija haluaakin vedota tähän moraaliin ja saada ihmiset tuntemaan myötätuntoa eläimiä kohtaan. Minussa nämä teokset eivät herättäneet sen kummemmin myötätuntoa, vaikka saikin ajattelemaan ihmisen ja eläimen välillä olevia yhtäläisyyksiä sekä eroja.
Nopeasti virne laskee, kun alkaa miettimään, että eläviä olentoja ne eläimetkin ovat. Onko meillä oikeus pitää niitä lemmikkeinä, saati tuotantoeläiminä? En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lemmikin rakastaminen ja hoivaaminen olisi kyseisen eläimen vapauden riistoa. Lopulta palaan menneisyyteen, jossa ihminen on alun perin metsästänyt ja syönyt lihaa pysyäkseen hengissä. Yritetäänkö petoeläimestä jalostaa nykymaailman arvoihin sopivampi ja hyväksyttävämpi rotu?
Kysymyksiä herättelevä näyttely ei kuitenkaan antanut vastauksia nykypäivänä askarruttaviin kysymyksiin. Onko ihminen tosiaan eläin muiden joukossa? Miten meidät tulisi kohdella eläimiä? Ristiriitainen tunne jää vaivaamaan näyttelykierroksen jälkeen.
Olisin kaivannut näyttelyltä selkeämpää kannanottoa, mitä eläimistä pitäisi ajatella tai miten niitä pitäisi kohdella. Videoteokset eivät minuun tehneet suurempaa vaikutusta, toisin kuin Kalevan Navetan tarjoamat upeat puitteet. Hallissa kaikuvat teosten äänet toisaalta tekivät vaikutuksen.
Taiteilijalta olisin toivonut selkeämpää linjausta siitä, miten hän haluaa teostensa vaikuttavan ihmisten toimintamalleihin.
Näyttelystä jäi siis hämmennys, vaikkakin se herätteli pohtimaan ihmisen ja eläimen välistä vastakkainasettelua. Yksistään katsoja pääsee siis puolimatkaan asti, mutta ilman laajempaa näyttelyopastusta ei välttämättä päätyyn saakka.
🥚🥚 (2/5)
