Varjak Käpälä: Lainsuojaton (2007) on toinen Varjak Käpälä -sarjaan kuuluva kirja. Kirja kertoo Varjak-nimisestä kissasta ja hänen ystävistään, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kukistaa kaupunkia terrorisoivan albiinokissan Selja Kalman.
Vaikka Varjak onkin loistava taistelija, on Selja sitäkin taitavampi, eikä Varjakia opettaneesta esi-isästä tunnu olevan mitään apua. Siitä huolimatta Varjak kokoaa selustalleen vankan ystäväpiirin, johon kuuluu niin koiria kun Seljan entisiä jengiläisiäkin. Tämän kokoonpanon kanssa Varjak lähtee taistoon, määränpäänään rauhoittaa kaupungin arvojakauma.
Kirjan on kirjoittanut S.F Said, kuvittanut Dave McKean ja suomentanut Reetu Kurkijärvi.
Olin alakoulun viimeisellä luokalla kun luin kyseisen kirjan ja sitä silloin tarjottiin koulun lukutunneilla, joten siitä ainakin voisi päätellä että kirja on tarkoitettu nuorille. Kirjassa kuitenkin oli hieman raakaa materiaalia, kuten se, että kissoilta revittiin korvat ja häntä irti ja niitä löytyi sitten ties mistä ojan pientareilta.
Kirja oli helppolukuinen ja helposti ymmärrettävä, sekä hahmot olivat hyviä ja omaperäisiä. Varjak on nuori, mutta sinnikäs. Selja on kylmä kuin jää, kirjaimellisesti. Varjakin koiraystävä Lousku on hieman hönö, mutta sitäkin luotettavampi ystävä.
Loppu oli onnellinen, hyvä voitti pahan ja Varjak ystävineen pystyivät jatkamaan elämää ilman terrorisoivaa Seljaa. Vaikka kirja onkin toinen osa Varjak Käpälä -kirjasarjaa, sen voi hyvin lukea omana kirjanaan, niin kuin minä tein. Ei tuntunut siltä, että olisin hypännyt mukaan kesken juonen, se tuntui ihan omalta tarinaltaan.
Luin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta läpi, ja se jätti minuun hieman haikean tunteen.
Luin silloin kirjan melkeinpä yhdeltä istumalta läpi, ja se jätti minuun hieman haikean tunteen. Tykkäsin siitä todella ja olisin halunnut sen jatkuvan ainakin vielä 100 sivun verran. Olin tuolloin todella kiinnostunut eläinfantasiasta, kuten Soturikissat-kirjasarjasta, mutta kirjoja oli jo siinä vaiheessa niin monta, että siihen junaan oli hiukan vaikea hypätä mukaan, varsinkaan kun kirjasto ei ollut lähellä.
Kuitenkin kun tämä kirja löytyi koulun kirjahyllystä, otin sen korvaamaan haluani lukea Soturikissoja. Jos joku asia pitäisi näiden kahden välisistä eroista sanoa, tämän kirjan jaksoin lukea loppuun, toisin kuin monelle lukemalleni Soturikissalle on käynyt. Ja olen todella onnellinen, että tein sen. Muistan puhuneeni tästä kirjasta vielä viikkoja lukemisen jälkeen perheelleni, koska tykkäsin siitä niin paljon.
⭐⭐⭐⭐⭐
