Ensi-iltaan 1.9. tuleva uutuuselokuva Lapua 1976 kertoo Lapuan patruunatehtaan traagisesta räjähdyksestä, jonka yhteydessä menehtyi liki 40 henkeä. Elokuvan on käsikirjoittanut Tuukka Haapamäki ja ohjannut Toni Kurkimäki. Pääosia elokuvassa näyttelevät Linnea Leino, Konsta Laakso ja Hannu-Pekka Björkman.
Tositapahtuman ympärille kirjoitettu rakkaustarina Leinon hahmosta Kaisa Mäkelästä ja Laakson Matti Holmasta, kietoo räjähdyksen osaksi inhimillistä suhdekipuilua ja surkeiden sattumusten sarjaa. Kaisa ja Matti työskentelevät Kaisan isän Aarne Mäkelän (Björkman) omistamassa patruunatehtaassa, josta muodostuu elokuvan keskeisin tapahtumapaikka.
Paikallisten tekijöiden omaleimainen teos
Ohjaaja Toni Kurkimäki on itse kotoisin Lapualta, joten tragedia tulee hyvin lähelle häntä ja sukulaisiaan. Esimerkiksi Kurkimäen isä toimi itse pelastus- ja raivaustöissä räjähdyksen jälkimainingeissa. Jaettujen kokemusten lisäksi, Lapua 1976 -elokuvan julkaisuajankohta on nyt varsin otollinen, sillä vanha patruunatehdas (nyk. Lapuan kulttuurikeskus) täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Elokuvasta näkee, että se on pohjalaisten kädenjälkeä. Kurkimäen ja käsikirjoittaja Tuukka Haapamäen mukaan elokuvaa on ollut avustamassa paljon paikallisia, joilta myös päänäyttelijät ovat omaksuneet pohjalaisen murteen.
Elokuvan hahmot sopivat 1970-luvun suomalaiseen pikkukylään kaikessa tavallisuudessaan. He ovat lohduttavan samaistuttavia – eivätkä nojaa vain yhteen hallitsevaan piirteeseen. Hahmojen tekemisiä ohjaavat pääasiassa rehti työmentaliteetti ja toisista kyläläisistä huolehtiminen, kuten vanhan ajan idyllisissä kyläyhteisöissä kuuluikin.
Elokuvassa 70-luvun henki on herätetty eloon varsin puhuttelevasti. Vuosikymmenen filmeille tyypillinen keltainen värimaailma herättää nostalgisen tunnelman. Lavastus, maskeeraus ja puvustus kävelevät käsi kädessä – esimerkiksi Laakson hahmon rehottava polkkatukka ja lankapuhelin luovat jo tietyn mielleyhtymän vuosikymmenen trendeistä ja sen ajan kodin irtaimistosta.
Jaettujen kokemusten lisäksi Lapua 1976 -elokuvan julkaisuajankohta on nyt varsin otollinen, sillä vanha patruunatehdas (nykyinen Lapuan kulttuurikeskus) täyttää tänä vuonna 100 vuotta.
Räjähdyksen aiheuttaman tuhon lavasteet rakennettiin Tiistenjoelle, Lapualle. Räjähdyskohtauksia varten paikalle tuotiin noin 150 tonnia rakennusjätettä, mikä on todella vaikuttava määrä. Lisäksi teollisuusmaisema sisältää todellisen tehtaan vanhaa jäämistöä, mikä viimeistään teleporttaa katsojan tuohon itse tapaturmapäivään.
Takaisinheitto 70-luvun sukupuoli- ja luokkahierarkiaan
Elokuvan rakastavaisten, Matin ja Kaisan, elämät nivoutuvat uudelleen yhteen, kun Kaisa muuttaa Helsingistä takaisin Lapualle ja aloittaa työt patruunatehtaassa. Aarne suivaantuu tyttärensä ja Matin lähentyneistä väleistä ja yrittää nopeuttaa Kaisan ja nykyisen miehensä Juhanin (Leo Honkonen) avioitumista. Aarnen on vaikea muuttaa käsitystään Matista teini-aikojen vastuuttomana hulttiopoikana.
Kaisa vastustaa perinpohjaisesti kosintaa ja yrittää jälleen paeta tilannetta. Pakeneminen saattaa hänet lopulta kahden tulen väliin: isänsä ja nuoruuden rakkautensa Matin. Kaisa ei koe tulevansa kuulluksi ja kiristynyt tilanne elämänsä miesten välillä johtaa lähisuhdeväkivaltaan ja painostamiseen. Elokuvan sosiaalinen miljöö ilmentää patriarkaalista yhteiskuntaa, jossa perheen mies esittää aina viimeisen sanansa.
1970-luvun Suomessa naisten itsemääräämisoikeus eli vielä pohjamudissa, mikä näkyy kerronnallisissa aiheissa, jotka koskettavat Kaisan hahmoa. Myöskin lähisuhdeväkivalta Suomessa oli varsin vaiettu aihe 70-luvulla, mutta joka on varsin yleistä nykypäivänäkin. Elokuva peilaa siis myös 2020-luvun Suomeen, joka on tutkitusti Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisille.
Toisaalta elokuvassa korostuu Kaisan hyväosaisuus. Hän on tehtaanjohtajan tytär, joka saa työpaikan isänsä kautta. Samaan aikaan Matti tulee huono-osaisesta, alempaa keskiluokkaa olevasta perheestä, johon kuuluu muistisairas äiti ja alkoholisoitunut veli. Patruunatehtaallakaan ei ole hääppöistä, kun Matti joutuu tehtaanjohtajan silmätikuksi.
Matin ja Kaisan lähtökohdat ovat siis verrattain hyvinkin erilaiset, mikä antaa realistisen kuvan siitä, miten hyvinvoinnin ja varallisuuden jakautuminen vaikuttaa etenemiseen työrintamalla. Siispä miehisen ylivallan lisäksi luokkaerot rakentavat elokuvan sosiaalista miljöötä.
Matin ja Kaisan lähtökohdat ovat siis verrattain erilaiset, mikä antaa realistisen kuvan siitä, miten hyvinvoinnin ja varallisuuden jakautuminen vaikuttaa etenemiseen työrintamalla.
Löyhiä puheita työturvallisuudesta
Lapuan tehtaan latamossa työskenteli tapaturmapäivänä yhteensä 69 työntekijää, joista 58 oli naisia. Elokuvassa lataamon työntekijöitä edustaa realistinen naisenemmistö, joista kellään ei ole tarpeellisia suojavarusteita työskennellessään räjähdysherkän materiaalin kanssa. Moni heistä oli perheellisiä, mikä tarkoitti sitä, että moni lapsi jäi ilman toista vanhempaa tai kokonaan orvoksi.
70-luvulla työturvallisuuden laiminlyönti oli aika tavanomaista, eikä sitä tohdittu kyseenalaistaa juurikaan. Esimerkiksi patruunatehtaan lataamossa tehtiin myös muita töitä, mikä tarkoitti sitä, ettei läheskään kaikilla ollut työympäristöön vaadittavia varusteita. Tilanne huomioon ottaen, työoloja ei haasteta riittävästi. Tapaturman mahdollisuus kaikui kuitenkin aavemaisena Kaisan eräälle työntekijälle osoitetussa kysymyksessä: ”Pelkäsitkö yhtään, että siellä vois sattua jotakin?”
Yllättävät ihmiskohtalot sopii Lapua 1976 -elokuvan teemaan: elämän yllätyksellisyyteen. Elokuva on hienotunteinen teos, jossa näkyy paikallisten kädenjälki ja erityisesti ohjaaja Kurkimäen omakohtainen kokemus aiheesta. Ajoittain rakkaustarinan hieman sekavat käänteet vievät huomiota pois patruunatehtaan ydinongelmista, jotka olisivat tärkeitä räjähdyksen syttymisen syyn kannalta. Syvällisempi pureutuminen työnkuvaan ja rooleihin työyhteisössä olisi lisännyt vielä enemmän ymmärrystä tuosta kohtalokkaasta päivästä, joka jätti sirpaleita lukuisten lapualaisten koteihin.
Elokuva on hienotunteinen teos, jossa näkyy paikallisten kädenjälki ja erityisesti ohjaaja Kurkimäen omakohtainen kokemus aiheesta.
⭐⭐⭐⭐
