Moni korkeakouluopiskelija on jo ehtinyt aloittaa kesätyöt näin toukokuun puolella. Usea opiskelija työskentelee myös muina loma-aikoina kuin kesällä. Opiskelijoilla pitäisi kuitenkin olla aikaa myös levätä.
Opiskelijoiden oikeus lomaan on tulenarka aihe. Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL kokeili vuonna 2019 ottaa kantaa siihen.
SYL:n kannanotossa Miksei opiskelijoilla ole oikeutta lepoon ja lomaan? todetaan, että opiskelijat ovat oikeastaan ainoat, jotka joutuvat uurastamaan läpi vuoden, vaikka muille lepo ja loma vaikuttavat olevan perusoikeuksia.
Perusteltu kannanotto sai kritiikkiä vanhemmilta sukupolvilta. Helsingin Sanomien Annamari Sipilä pilkkaa korkeakouluopiskelijoita kolumnissaan raukoiksi ja poloisiksi. Kauppalehden vastaava päätoimittaja Arno Ahosniemi otti syötön vastaan, laukoi jutun Twitteriin ja kutsui opiskelijoita laiskanpulskeiksi syöttöporsaiksi.
Kyllä muualla maailmassa sentään on aina rankempaa kuin Suomessa.
Keväällä 2022 takana on kaksi vuotta koronapandemiaa, jonka aikana halukkaidenkin on ollut vaikeaa edistää opintojaan tai saada työtä. Opiskelijoiden mielenterveys on kärsinyt, mutta loman ehdottaminen tilanteessa, jossa kotona on vietetty aikaa jo riittämiin, tuntuu hölmöltä.
Nykyisessä opiskelujärjestelmässämme opiskelijat uupuvat jo toisella asteella.
Loman sijaan pitäisikin puhua levosta. Nykyisessä opiskelujärjestelmässämme uuvutaan jo alakoulussa. Järjestelmässä ei ole sijaa lepohetkille vaan jatkuvasti täytyisi kehittyä. Lepoa on siis järjestettävä itse.
Opiskelun rankkuus voi olla myös pitkälti itsestä kiinni. Minä opiskelin sellaista vauhtia, jollaista opintokoordinaattori arvelin vain promillen etenevän. Ohessa harrastin lentopalloa 1-sarjatasolla eli treenejä oli joukkueen kanssa vähintään viidesti viikossa ja puntit sekä pelit tietenkin siihen päälle. Opiskelut ja harrastuksen rahoittaakseni tein töitä freelancer-toimittajana ja perustin yrityksen, sillä opintolainan ottaminen arvelutti. Nyttemmin olen katunut yrittäjyyttä, sillä opintolainaa ottamalla olisin ehtinyt nukkua opiskeluaikana edes silloin tällöin.
Olen ollut työelämässä 14-vuotiaasta asti eli 15 vuotta. Tänä kesänä minulla on elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Työni Pomedian päätoimittajana ei kuitenkaan ole vakituinen virka, joten lomia ei ole tiedossa loppuelämäksi. Lähellä loppuunpalamista olen ehtinyt käydä jo useaan otteeseen. Vain viikko työttömyyttä silloin tällöinen ennen uudessa työssä aloittamista on mahdollistanut pienen hengähdyksen silloin tällöin.
Työni ei kuitenkaan ole vakituinen virka, joten lomia ei ole tiedossa loppuelämäksi.
Tämä olisi boomereiden hyvä muistaa: opiskelu ja työelämä eivät ole kuin ennen. Enää ei ole työpaikkoja, joissa ollaan loppuikä mukavin työehdoin. Ja milleniaaleille muistisäännöksi, että lepoa täytyy järjestää itse, sillä muuten sitä ei burnout-sukupolvemme välttämättä koskaan saa.
