Alkusyksystä oli Pomedian toimituskokous, jossa sain aiheeksi tehdä kolumnin liittyen Euroopan nuorison teemavuoteen, jota vietetään tänä vuonna. Aihe tuntui mielenkiintoiselta, mutta heti, kun aloin suunnitella mielessäni tulevaa kolumnia, törmäsin pulmaan: minulla ei ollut mitään mielipidettä koskien Euroopan unionia.
Miten voisin ottaa kantaa aiheeseen, jonka en koe koskettavan elämääni mitenkään merkittävästi? Tietysti olen tietoinen siitä, mikä on Euroopan unioni, mutta toistaiseksi se on jäänyt mielessäni vain etäällä, taustalla vaikuttavaksi tekijäksi. Tiedän, että Euroopan unioni pyrkii vaikuttamaan positiivisesti sen jäsenmaiden asukkaiden hyvinvointiin, ja en missään nimessä ole EU-vastainen ihminen, mutta en juurikaan osaa kertoa, mitä konkreettista hyvää EU on saanut aikaan. Johtuuko se vain minun sivistymättömyydestäni, vai voisiko tämä kertoa siitä, että EU:n pitäisi tulla lähemmäksi eteläpohjalaisia nuoria, jotta me pystyisimme tutustua siihen paremmin?
En missään nimessä ole EU-vastainen ihminen, mutta en juurikaan osaa kertoa, mitä konkreettista hyvää EU on saanut aikaan.
”Euroopan unionissa (EU) vietetään tänä vuonna Euroopan nuorison teemavuotta. Teemavuodella kannustetaan nuoria osallistumaan yhteiskunnallisiin asioihin, ja sen aikana nuorten toiveita, tarpeita ja mahdollisuuksia tuodaan EU:ssa entistä enemmän esiin”, kertoo Etelä-Pohjanmaan liitto nettisivuillaan. Mielestäni tällainen teemavuosi on oikea askel kohti eurooppalaisten nuorten ja EU:n lähentymistä. Kuitenkin teemavuoden toteutuksen onnistuneisuus on jäänyt minulle epäselväksi; elämme tämän teemavuoden loppua ja vasta ensimmäistä kertaa saan kuulla koko asiasta. Jos teemavuoden ideana oli saada nuoret tietoisiksi mahdollisuuksistaan EU:ssa, miksi itse teemavuosi on jäänyt niin monen tietoisuuden ulkopuolelle?
Elämme tämän teemavuoden loppua ja vasta ensimmäistä kertaa saan kuulla koko asiasta.
Välillä tuntuu, että Suomessa, ainakin Etelä-Pohjanmaalla, eletään jonkinlaisessa kuplassa. Vain oman maakunnan tai kunnan asiat kiinnostavat eikä maailmanlaajuisiin asioihin jakseta kiinnittää huomiota. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että EU tulisi tutummaksi ihmisille, jotta ihmisten olisi helpompaa kiinnostua muidenkin valtioiden tapahtumista.
Tähän mennessä ainut konkreettinen kokemus, joka minulla on Euroopan unionista, on Erasmus+ -hanke, johon osallistuin vuoden 2019 syksyllä Liettuassa. Tämän tapaiset hankkeet ovat aivan loistavia, sillä ne tuovat EU:n jäsenmaiden nuoria yhteen ja antavat mahdollisuuden tutustua muihin eurooppalaisiin nuoriin. Tämän kaltaisia mahdollisuuksia pitäisi minun mielestäni tarjota jatkossakin, sillä mikä olisi parempi tapa tuoda eurooppalaisia yhteen kuin vierailla toisissa eurooppalaisissa maissa.
Hankkeisiin on vaikea ottaa osaa, jos niistä ei ole edes kuullut.
Ongelmana ei siis ole hankkeiden ja ideoiden puute, vaan ennemminkin näistä hankkeista ja ideoista puhumisen puute. Nuorille pitäisi aktiivisemmin kertoa mahdollisuuksista, joita heillä on. Hankkeisiin on vaikea ottaa osaa, jos niistä ei ole edes kuullut. Teemavuosi löytyi sosiaalisista ja perinteisistä medioista, kun sitä erikseen haki, mutta ilman hakemista se ei ole tullut uutisissa ja sosiaalisten medioiden etusivuilla vastaan. Jos aiheesta ei alun perinkään tiedä, on sitä mahdotonta lähteä hakemaankaan.
Tämä teemavuosi olisi pitänyt nostaa enemmän erilaisissa medioissa esille, jotta sen pyrkimys nuorten lähelle tulemisesta olisi onnistunut. Minun lähelläni EU ei ole tällä hetkellä, mutta toivoisin, että asia voisi muuttua lähitulevaisuudessa.
Lähde: Etelä-Pohjanmaan liitto
Kolumni on julkaistu myös Etelä-Pohjanmaan liiton alaisen EU-tietokeskuksen kokoamassa EU Etelä-Pohjanmaalla -julkaisussa lokakuussa 2022.
