Minulla oli ilo ja kunnia päästä esittelemään opintoalaani, ympäristö- ja luonnonvarataloustiedettä, vanhaan opinahjooni tammikuussa. Seinäjoen lukiolla olikin ilahduttavan paljon kiinnostuneita abeja kuuntelemassa höpinöitäni ja kyselemässä teräviä kysymyksiä korkeakouluopinnoista Helsingissä.
En ole ainut pohjalaisnuori, joka päätyy opintojen perässä muualle päin Suomea. Meillä pohjalaisilla on kyllä kova hinku hankkia itsellemme osaamista. Tämä ilmenee opetus- ja kulttuuriministeriön Sivistyskatsauksessa 2023, jonka mukaan Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla syntyneet 25–34-vuotiaat ovat koulutustasoltaan Suomen huippua. Tästä voimme olla ylpeitä!
On kuitenkin nurinkurista, että Etelä-Pohjanmaalla on kaikkein vähiten korkeakoulujen aloituspaikkoja suhteessa maakunnan nuorten määrään – vain yksi aloituspaikka 12 nuorta kohden. Etelä-Pohjanmaan liiton tilastojen mukaan Etelä-Pohjanmaan tilanne on Suomen maakunnista kaikkein heikoin. Korkeakoulutusta hamuava nuori siis joutuu suurella todennäköisyydellä hakemaan oppia jostain muualta.
Etelä-Pohjanmaalla on kaikkein vähiten korkeakoulujen aloituspaikkoja suhteessa maakunnan nuorten määrään.
Etelä-Pohjanmaan elinvoimaisuuden ja koko maakunnan tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on kuitenkin se, että opintojen perässä muuttaneista nuorista vain aniharva palaa. Toivoa antaa se, että tänne opiskelemaan muuttaneista suuri osa haluaa jäädä tänne myös opintojen jälkeen.
Suomessa tavoitellaan koulutustason vahvistamista niin, että 50 prosenttia ikäluokasta saisi jatkossa suoritettua korkeakoulututkinnon. Tämä on aivan välttämätöntä, jotta voisimme vastata huutavaan osaajapulaan ja tulevaisuuden haasteisiin. Rohkenen väittää, että meidän pitäisi tähdätä vielä tätäkin korkeammalle.
On selvää, että tämä vaatii valtiolta suuria rahallisia panostuksia ja päättäjiltä rohkeutta nähdä koulutus investointina tulevaisuuteen. Kun korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään, on tärkeää huolehtia myös siitä, että korkeakoulujen rahoitus seuraa perässä – muuten koulutuksen laatu kärsii. Ja kun aloituspaikat tulee puheeksi, päästään vääntämään kättä maakuntien ja korkeakoulujen välillä.
Opintojen perässä muuttaneista nuorista vain aniharva palaa.
Etelä-Pohjanmaan heikko tilanne ei ole selvästikään mennyt päättäjien jakeluun. Arkadianmäellä on kyllä oltu huolissaan etenkin Uudenmaan koulutustarjonnasta – eikä suotta, sillä Uudellamaalla on tilastojen mukaan suhteessa toiseksi vähiten korkeakoulujen aloituspaikkoja heti Etelä-Pohjanmaan jälkeen. Tässä olemme siis samassa veneessä espoolaisten kanssa – niin hämmentävää kuin se onkin. Korkeakoulujen aloituspaikkoja pitääkin lisätä erityisesti sinne, missä niille on kysyntää. Tässä jaossa Etelä-Pohjanmaan tulisi saada käteen muutakin kuin pelkkä luu.
Haluan uskoa, että tuosta tammikuisesta vierailustani oli apua edes yhden nuoren tulevaisuudensuunnitelmien selkiytymiseen. Lukioikäisenä minulla oli moni asia vielä aivan auki, mutta yksi oli täysin selvää: jos aion kouluttautua haluamalleni alalle, minun on pakko hakea opiskelemaan muualle. Päädyin nykyiselle opintoalalleni mutkan kautta, mutta joka tapauksessa minun täytyi muuttaa opiskelemaan Helsinkiin. Toivon, että tulevaisuudessa useampi pohjalaisnuori voisi päästä kiinni korkeakoulutukseen kotiseudullaan.
Taloudellisen epävarmuuden ahdistuneisuuden syy ja seuraus suhteesta ei puhuta. Työelämä on historian suurimmassa murroksessa Suomessa eikä se helpota kunnollisen työpaikan saamista. Työttömyys on lisääntynyt globaalisti. Sen takia on väärin, että opiskelijat velkaantuu jo ennen epävarmaan työelämään siirtymistä.