Lapua 1976 -elokuva esitettiin lehdistönäytöksenä Seinäjoen Biorexissä 23. elokuuta. Pomedia osallistui kyseiseen tilaisuuteen haastattelemalla tekijöitä. Elokuva tulee ensi-iltaan tänään, 1. syyskuuta.
Paikan päällä haastateltavana olivat elokuvan käsikirjoittaja Tuukka Haapamäki, ohjaaja Toni Kurkimäki sekä päärooleja tähdittäneet Linnea Leino ja Konsta Laakso. Merkittävän roolin elokuvassa tehnyt Hannu-Pekka Björkman ei päässyt paikalle vielä päivänäytökseen mutta oli illalla punaisella matolla.
Lapua 1976 -elokuva käsittelee tositapahtumiin perustuvaa, vuonna 1976 Lapualla tapahtunutta patruunatehtaan räjähdystä. Räjähdyksen ympärillä seurataan myös päähenkilöiden elämää omine vaikeuksineen ja tragedioineen. Elokuva on samanaikaisesti kaunis ja koskettava.
Elokuva todella kosketti eikä kyyneleiltä voinut välttyä.
Patruunatehtaan tuho on elokuvallinen aihe
Lapua 1976 on ensimmäinen pitkä elokuva, jonka Kurkimäki on ohjannut. Lapuan patruunatehdas täyttää tänä vuonna 100 vuotta, ja näin ollen elokuvan julkaisuajankohta sopii hyvin merkkivuoteen.
Kurkimäen ensikosketus patruunatehtaan räjähdykseen tapahtui hänen ollessaan päiväkoti-ikäinen. Hän näki lapsena kuvan neljästäkymmenestä arkusta kirkon pihalla.
— Mä luulen että mä oon silloin varmaan joltain toiselta päiväkotikaverilta kuullut, tiedätkö sä, että tuolla on räjähtänyt patruunatehdas.
Mä luulen että mä oon silloin varmaan joltain toiselta päiväkotikaverilta kuullut, tiedätkö sä, että tuolla on räjähtänyt patruunatehdas.
Kurkimäkeä tapahtunut koskettaa erityisesti, ja hän kertoo elokuvan tekemisen vetäneen herkäksi. Hänen läheisiään, kummitädin sekä kummisedän silloiset puolisot, sekä serkkujen isä menehtyivät räjähdyksessä. Kummitäti ja kummisetä ovat tavanneet toisensa omaisille järjestettävässä kriisitilaisuudessa ja päätyneet sen myötä yhteen.
Kurkimäki toteaa, että on ollut mielenkiintoista saada lisätietoa myös siitä, miten räjähdys on vaikuttanut omaan sukuun.
Idea elokuvasta on peräisin jo vuodelta 2011
Kurkimäki ajoi vuonna 2011 autolla patruunatehtaan, nykyisen Paukun kulttuurikeskuksen ohi. Kulttuurikeskus on sijainnut siellä jo 1990-luvulta lähtien ja siellä on mm. kirjasto, taidemuseo ja elokuvateatteri.
Kurkimäki pohti, miltähän on mahtanut näyttää, kun sadat ihmiset tulevat hädissään ulos portista ja paloautoja ja auttajia tulee paikalle sekä lisäksi savua ja lasinsiruja on joka paikassa. Ajomatkalla kotiin Seinäjoelle hän jatkoi sen miettimistä, miksei siitä ole kukaan tehnyt elokuvaa.
— Mikäli tehtaassa on ollut 500 ihmistä töissä, siellä on varmasti paljon ihmisten tarinoita, joista voisi kirjoittaa elokuvan, Kurkimäki toteaa käsikirjoituksen suunnittelusta.
Mikäli tehtaassa on ollut 500 ihmistä töissä, siellä on varmasti paljon ihmisten tarinoita, joista voisi kirjoittaa elokuvan.
Kurkimäki otti nopeasti elokuvaidean saatuaan yhteyttä elokuvatuottaja Pekka Pohjoispäähän ja kertoi ajatuksistaan. Pian Kurkimäki alkoi kaivaa lisätietoa räjähdyksestä. Hän soitti isälleen kysyäkseen patruunatehtaan räjähdyksestä ja kävi ilmi, että isä oli ollut siellä auttamassa sekä raivaus- että pelastustöissä.
Kurkimäki ei ollut aiemmin tiennyt, että isä liittyy räjähdykseen mitenkään. Isä oli palomies ja teki myöhemmän työuransa Lapuan patruunatehtaan palopäällikkönä mutta liittyi tehdaspalokuntaan vasta räjähdyksen jälkeen.
Silloinen tehdaspalopäällikkö ja palotarkastaja, jotka olivat Kurkimäen perheen perhetuttuja, toivat kansioittain dataa, joista kävi ilmi minuutin tarkka selitys, mikä osa räjähti ja kuinka nopeasti oltiin paikalle.
— Siitä olisi voinut tehdä vaikka kolmetuntisen leffan, Kurkimäki toteaa.
Siitä olisi voinut tehdä vaikka kolme tuntisen leffan.
Dokumentteihin tutustumisen aikana alkoi vaikuttaa enemmän ja enemmän siltä, että aiheesta voi tehdä elokuvan. Tarinan täytyy olla sellainen, joka kiinnostaa myös ilman räjähdystä, eikä se voi olla pelkkää tykitystä, pohti Kurkimäki elokuvaa suunniteltaessa.
— Sen on parasta olla sitten hyvä. Se ei voi olla huono, ei voi katsoa niitä ihmisiä silmiin, jos se ei ole niiden tapahtumien arvoinen, summaa Kurkimäki
Sen on parasta olla sitten hyvä. Se ei voi olla huono, ei voi katsoa niitä ihmisiä silmiin, jos se ei ole niiden tapahtumien arvoinen.
Kurkimäki kokee, että elokuvan lopputuloksessa päästiin erittäin lähellä sitä, mitä suunniteltiin ja hän on tyytyväinen lopputulokseen.
Käsikirjoittajalla ei aiempia kytköksiä Lapualle
Elokuvan käsikirjoittaneella Tuukka Haapamäellä ei ollut ennen elokuvaa kytköksiä Lapualle. Lapuan historiaan ja patruunatehtaan räjähdykseen täytyi perehtyä täydellisesti.
Haapamäki kertoo, että hänen täytyi miettiä tarkasti, että elokuva kunnioittaa tapausta koskettaneita eikä missään nimessä lähde retostelemaan tapahtuneella.
— Mitä me voidaan tehdä, on luoda fiilis ajankuvasta, miltä se voisi tuntua ja tuoda se ilmi taiteen keinoin, summaa käsikirjoittaja Haapamäki
Päätähdet Laakso ja Leino tunsivat ennestään
Pääroolia tehnyttä Konsta Laaksoa pyydettiin elokuvaan mukaan, kun taas Linnea Leino päätyi mukaan hieman epätavallisimmin keinoin. Alun perin elokuvaan oli valittu toinen näyttelijä naispääroolin, mutta näyttelijää vaihdettiinkin kaksi viikkoa ennen elokuvan kuvausten alkamista. Leinoa pyydettiin mukaan ja hän lähti mukaan projektiin lyhyellä varotusajalla.
Laakso kävi Lapualla ensimmäistä kertaa elokuvaa kuvattaessa. Patruunatehtaan olemassaolosta hän on tiennyt aiemmin.
Laakso kertoo, että erityistä huolellisuutta täytyi noudattaa räjähdyskohtausta kuvattaessa, sillä oltiin tekemisissä räjähteiden ja tulen kanssa. Tällöin kommunikointi on erityisen tärkeää.
Räjähdyskohtaus on kuvattu Tiistenjoen nuorisoseuran hiekkakentällä. Laakso mainitsee lempikohtauksekseen veljesten Matin ja Reijon kohtaukset.
— Kohtausten tekeminen oli hauskaa Matin elämän ollessa muuten hyvin ankeaa ja surullista, toteaa Laakso.
Kohtausten tekeminen oli hauskaa Matin elämän ollessa muuten hyvin ankeaa ja surullista, toteaa Laakso.
Samaistumispintaa tälläiseen tragediaan oli onneksi vaikeaa löytää.
Leino ja Laakso olivat entuudestaan tuttuja, sillä ovat valmistuneet samasta koulusta ja teatterityön tutkinto-ohjelmasta Nätystä Tampereelta. He ovat esiintyneet yhdessä aiemminkin ennen tätä elokuvaa ja olleet samalla musiikkivideollakin. He kokivat tästä olevan hyötyä, sillä yhdessä tekeminen oli turvallista ja yhteinen kieli näytellessä syntyi nopesti.
Leinolla ei ollut Lapualle kytköksiä, mutta sukua löytyy Etelä-Pohjanmaalta Seinäjoelta. Leino kertoo, että Lapuan historiasta täytyi ottaa mahdollisimman paljon selville ja kuvausten aikana sai paljon tietoa tapahtuneesta.
— Avustajat puhuivat murretta ja se tarttui, kertoo juuri ennen haastattelua ranskankielisen ääniviestin lähettänyt Leino naurahtaen.
Avustajat puhuivat murretta ja se tarttui.
Elokuvan tekemisestä Etelä-Pohjanmaalla jäi hyvä maku.
— Koko työryhmä oli lempeä ja sydämellinen, Leino summaa.
Laakso kertoo lempikohtausta kysyttäessä, ettei tätä olekaan vielä kysytty haastatteluissa. Lempikohtaus kuvattiin heti ensimmäisenä kuvauspäivänä vastanäyttelijä Laakson kanssa, kun he ajoivat autolla pilkkopimeässä.
Avustajista ei ollut pulaa
Pääosin Lapualle sijoittuvaa elokuvaa on kuvattu Lapualla, Seinäjoella sekä Lappajärvellä. Patruunatehdas on lavastettu Seinäjoella VR:n tiloissa.
Elokuvassa oli mukana 600 avustajaa. Haku avustajiksi oli avoin kaikille, mutta suurin osa hakijoista oli kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja etenkin Lapualta.
— Vaikka ei olisi ollut suoraa omaa sidettä tapahtuneeseen, tunneside mikä pohjalaisilla, etenkin lapualaisilla luonnostaan tähän tulee, on painanut vaakakupissa paljon, että haluaa olla mukana elokuvassa, pohtii ohjaaja Kurkimäki.
Elokuvaa tehdessä haastateltiin satoja ihmisiä, jotka halusivat tulla kertomaan tarinoitaan ja valtaosalla avustajista oli jokin yhteys räjähdykseen. Näkökulmat sisältä ja ulkoa ovat luoneet kokonaiskuvan.
— Iso hatunnosto, että ihmisillä on ollut halu lähteä tähän ja antaa omaa aikaansa, ohjaaja Toni Kurkimäki sanoo.
Iso hatunnosto, että ihmisillä on ollut halu lähteä tähän ja antaa omaa aikaansa.
Kurkimäki kertoo, että saadessaan Yleisradiolta katsottavakseen aidon lähetyksen hautajaisista, häntä mietitytti, mitenköhän tämä tehdään, sillä paikan päällä oli ollut osallisena 5 000 ihmistä. Suuren avustajamäärän vuoksi hautajaiskohtaus saatiin näyttämään aidolta.
— Kohtaukseen tuli niin paljon avustajia, että siinä tehtiin modernin suomalaisen elokuvan ennätys avustajamäärässä, kun puhutaan yksittäisestä kohtauksessa, kertoo Kurkimäki.
Kohtaukseen tuli niin paljon avustajia, että siinä tehtiin modernin suomalaisen elokuvan ennätys avustajamäärässä, kun puhutaan yksittäisestä kohtauksessa.
Juttua muokattu 1.9.2023 kello 10.19. Korjattu kirjoitusvirhe
