Jo lukion alussa opettajat neuvoivat priorisoimaan tiettyjä aineita, yleensä sen mukaan, mitä kukin aikoi ylioppilaskirjoituksissa kirjoittaa. Silloin tällainen keskinkertaisuuteen pyrkiminen hämmensi minua, akateemista kunniaa rakastavaa ja yli kaiken sitä arvostavaa teiniä. Miksi ihmeessä kukaan ei tähtäisi täydellisyyteen?
Pakko sanoa, etten kyllä siinäkään vaiheessa täydellinen ollut, mutta yhtä lailla seiskat ja kasit kokeista pelottivat ja pistivät sydämeen. Mutta silloin minulle oli helppoa panostaa kouluun, kun muut elämänalueet eivät kiinnostaneet.
Lukiossa asiat kuitenkin alkoivat muuttumaan. Kurssit olivat aiempaa vaikeampia, sosiaalinen elämä alkoi kukoistamaan, ja oma persoona löysi tietään ulos koulukeskeisyydestä. En silti vielä ottanut neuvoja kuuleviin korviini, vaan opin kantapään kautta, ettei kaikissa oppiaineissa oikeasti tarvitse olla loistava.
Priorisointi on avain jaksamiseen
Yritin vielä pitkään tasapainotella kaikkea erittäin korkealla rimalla. Väistämättömät epäonnistumiset lannistivat, kunnes motivaatiota mihinkään ei enää ollut. Pieni burnout lukion loppuun vaikutti suuresti myös tulevaisuuteen, negatiivisemmin kuin huonot numerot yleisesti olisivat.
Tulin tänne siis riman alta, uusiin opintoihin ponnistelevana,kertomaan niille, jotka saattavat olla yhtä jääräpäisiä kuin itse olin, että priorisointi ei ole täysin turha käsite. Aina ei todella tarvitse olla paras tai edes yrittää parastaan. Hullua, eikö?
Aina ei tarvitse olla paras tai edes yrittää parastaan.
Monelle tämä saattaa tulla itsestäänselvyytenä. Jos olet sellainen ihminen, onneksi olkoon, olen kateellinen. Meille, joille tämä saattaa olla vaikeaa, minulla on pari neuvoa.
Priorisoi ihan oikeasti. Päätä, mitkä kursseista ovat ensinnäkin erittäin tärkeitä kokonaisuudessa. Lukiossa on hyvä esimerkiksi keskittyä niihin aineisiin, joista on hyötyä unelmaopinnoissa ja -ammatissa. On myös kannattavaa tarkistaa millaisia pisteitä mistäkin aineesta saa korkeakoulujen hakuprosesseissa.
Totuus on, että matikasta ja fysiikasta on enemmän apua kuin kielistä monelle eri alalle haettaessa. Luonnontieteistäkin olisi ehkä fiksua keskittyä yhteen – varsinkin, jos niissä on muutenkin vaikeuksia. Ja jos ne tuntuvat itselle oikein luontevilta, on oikein suotavaa olla keskittymättä esimerkiksi valinnaisiin kieliin tai humanistisiin tieteisiin.
Ota myös kursseja, joista oikeasti tykkäät.
Ota myös kursseja, joista oikeasti tykkäät. Järkevä saa olla, mutta itseä ei kannata kiusata pelkästään aineilla, joista saa tiedon lisäksi loppu päiväksi päänsäryn. Jos korkeakoulussa omia valintoja opintojen suhteen ei juurikaan tule tehtyä, kannattaa edes keksiä jotain palauttavaa tekemistä, jotta mieltä painavat koulutyöt saa hetkeksi unohdettua.
Opiskelu ei ole koko elämä – muista hengittää!
Kännykkä kädessä taukoilu saattaa välillä olla ihan hyvä idea, mutta aivoille on hyvä antaa välillä eri tyylistä tekemistä. Piirrä, kirjoita tai tee mitä tahansa ihan omasta tahdostasi. Pidä myös vapaa-aika oikeasti vapaana.
Tietysti opiskella kannattaa myös kotona, mutta pitää muistaa, että joskus liika on liikaa. Jos jossain vaiheessa aivoissa tuntuu olevan vain sumua ja yhtälöt eivät millään ratkea, kannattaa siirtyä tekemään ihan jotain muuta.
Älä pelkää kritiikkiä ja kysymyksiä. Opettajat ovat koulussa opettamassa. Hassu konsepti, eikö? Jos jonkin asia jää epäselväksi, nosta kättä tai kysy asiasta myöhemmin.
Opettajat ovat koulussa opettamassa. Jos jonkin asia jää epäselväksi, nosta kättä tai kysy asiasta myöhemmin.
Kun palautetta annetaan, ota se vastaan. Tarpeeksi rohkeat voivat jopa pyytää palautetta. Älä oleta, että väärin menneet tehtävät ovat maailmanloppu ja kokeesta saadut numerot se kaikkein tärkein juttu.
Tavoitteita kannattaa asettaa ja tavoitella ja niitä voi myös muuttaa
Oppiminen ei välttämättä ole aina helppoa ja nopeaa. Jotkut kurssit vain ovat todella hankalia ja siihen pitää tottua. Kaikista kursseista ja kokeista olisi hyvä päästä läpi. Opintoja kannattaa aina pyrkiä viemään eteenpäin ja pitkässä juoksussa huonommat numerot kertovat enemmän yksittäisten osa-alueiden vaikeudesta kuin omasta tyhmyydestä. Ei tarvitse olla täydellinen.
Opintoja kannattaa aina pyrkiä viemään eteenpäin ja pitkässä juoksussa huonommat numerot kertovat enemmän yksittäisten osa-alueiden vaikeudesta kuin omasta tyhmyydestä.
Tavoitteita saa ja kannattaa asettaa. Ei ole mitään järkeä luovuttaa ennen kuin aloittaa tai asettaa omaa rimaa liian alas. Maassa makaava rima on helppo ylittää, mutta se ei usein tuo mitään uutta elämään.
Realististen tavoitteiden asettaminen ei ole välttämättä helppoa ja yksinkertaista, sillä ne saattavat ajan myötä muuttua. Mitään ei tarvitse hakata kiveen.
