Lokakuussa Suomessa nähtiin mittava oppilaitosvaltausten aalto. Yliopistoja vallattiin niin Helsingissä, Turussa kuin Oulussakin. Valtausten joukkoon liittyi myös muita korkeakouluja sekä useita lukioita ja ammattiopistoja.
Opiskelijat ja nuoret halusivat valtauksilla vastustaa Petteri Orpon hallituksen suunnittelemille leikkauksille, jotka osuvat myös opiskelijoihin. Pelkästään opintotuen indeksin jäädyttäminen rokottaa korkeakouluopiskelijan lompakkoa pahimmillaan sadoilla euroilla.
Mielenosoittajien huutojen rinnalla kiiri lähes yhtä voimakkaasti kommenttipalstoilta ja sosiaalisesta mediasta huuto siitä, miten rumaa ja ikävää toimintaa tuollainen julkisissa tiloissa perusoikeuksien toteuttaminen on, ja miten sitä mieltä pitäisi osoittaa jollain paremmalla tavalla. Mielenosoittajia kehotettiin menemään töihin, ja heidän moitittiin laiminlyövän opiskelunsa, vaikka valtauksesta sai poistua ihan vapaasti töihin, luennolle tai vaikka kotiin.
Mielenosoituksen on tarkoituskin näkyä ja kuulua
Samankaltainen yleinen paheksunta alkaa heti, kun Elokapina sulkee tien tai istuu mättäälle vastustamaan vanhan metsän kaatamista. Mieltä osoitetaan aina väärin ja väärässä paikassa.
Ajoradalla ei tietenkään saa istua, koska autoilu häiriintyy. Kadulla ei saa olla, koska kunnon kansalaiset kompastuvat kyltteihin. Yliopiston aulassa ei saa majailla, koska se aiheuttaa vaivaa jollekin. Mitään kulkueita ei saisi järjestää, koska vaikuttaa liikenteeseen ja kulkueen valvominen vie poliisin työaikaa.
Mielenosoituksen on tarkoituskin näkyä ja kuulua, jopa vaikeuttaa hetkittäisesti yhteisessä tilassa liikkumista.
Mielenosoituksen on tarkoituskin näkyä ja kuulua, jopa vaikeuttaa hetkittäisesti yhteisessä tilassa liikkumista. Se on koko mielenosoituksen pointti. Tämä tuntuu mielenosoitusten vääristä muodoista valittavilta unohtuvan.
Ketä kiinnostaisi ja kuka huomaisi, jos mielenosoitus ei aiheuttaisi hetkittäistä ryppyä kaupunkitilaan? Jos mieltä osoitettaisiin vain yksin kotona, kuulisiko kukaan?
Joukossa on voimaa, vaikka tuloksia ei saavutettaisikaan välittömästi
Moni tuntuu mieltävän mielenosoituksen turhaksi ja siihen käytetyn ajan tuhlatuksi, jos mielenosoituksella ei saavuteta välittömästi tuloksia. Orpon hallituksen leikkauslista ei lyhentynyt, vaikka opiskelijoita majoittui oppilaitoksissa toista viikkoa.
Mielenosoitukset tarjoavat kuitenkin tärkeän kokemuksen oman äänen käyttämisestä ja samalla huomaa, ettei ole tuntojensa kanssa yksin. Joukossa todella on voimaa.
Helsingin Vanhan ylioppilastalon valtaus vuonna 1968 nähdään nykyään merkkipaaluna opiskelijaliikkeen toiminnassa, ja osa valtauksessa mukana olleista nousi myöhemmin yhteiskunnan kärkipaikoille. Presidentiksi parhaillaan pyrkivä Pekka Haavisto oli vuonna 1979 vastustamassa Koijärven kuivattamista ja omalta osaltaan synnyttämässä uutta puoluepoliittista toimijaa.
Huomisen muutos kytee mielenosoituksissa. Annetaan niille siis tilaa.
