Olen pitkään luullut, että faktoilla ja totuuden tavoittelulla on väliä ja että tieteellisellä tutkimuksella päästään lähimmäs kokonaiskuvaa todellisuudesta. Olen naiivisti uskonut, että kunhan ihmiset vain saavat tuoreimman tiedon lähdeviitteineen, he kyllä vakuuttuvat siitä ja muuttavat toimintaansa sen mukaiseksi.
Jos jokin asia todetaan epäterveelliseksi, sen käyttöä vähennetään tai lopetetaan se kokonaan. Jos jokin toiminta satuttaa muita, oli kyseessä sitten ihmiset tai eläimet, sitä on muutettava tai se on pysäytettävä. Näinhän ihmiset toimivat, sillä haluavat kaikki elää ajan hermolla ja perustaa maailmankuvansa rationaalisesti todistettavissa oleviin asioihin — haluavathan?
Tänä vuonna uskoni ihmisiin on taas kokenut kovan kolauksen. Jyväskylän yliopistoon maalis-huhtikuussa 2024 viestinnän ja journalistiikan perusopinnoissa suorittamani Viestintä ja vaikuttaminen -opintojakso on yksi parhaista, joille olen osallistunut missään yliopistossa, vaikka maailmankuvani ja käsitykseni ihmisistä muuttuikin entistä synkemmäksi.
Opin, että tiedolla tai totuudella sinänsä on hyvin vähän merkitystä. Olennaisempaa on se, miten asiat esitetään. Ihminen haluaa kokea olevansa hyvä. Hän haluaa tuntea mielihyvää. Hän hyväksyy ennen kaikkea omaan maailmankuvaansa sopivat asiat. Muu on kovin vaivalloista ja vaikeaa.
Olen aiemmin kuvitellut, että moni olisi minun tapaani kertomuskriittinen, sillä opiskellessani kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa 2013–2018 Maria Mäkelän Kertomuksen vaarat -projekti (2017–2020) teki aihetta tunnetuksi. Ilmeisesti todella moni kuitenkin haluaa nimenomaan uskoa erilaisiin tarinoihin ja perustaa identiteettinsä kaupallisten tuotteiden markkinoinnissa kehitetyille mielikuville mieluummin kuin totuudelle.
Journalistina ja (ihmisenäkin) olen uskonut, että totuudella on itseisarvo, mutta nyt ymmärrän, että moni muu ei näin ajattele. “Totuus” on ostettavissa ja myytävissä, kun vain löytyy sopiva summa kampanjan tai muun vaikuttavan viestinnän rahoittamiseksi. Se, jolla on eniten rahaa ja kekseliäin kampanja, saa eniten vaikutusta aikaan viestinnällään.
Tietoisuus tästä saa minut myös surulliseksi, sillä olen kuvitellut, että esimerkiksi ilmastonmuutos olisi vielä hidastettavissa, mutta tässä taitaa käydä niin, että siihen sopivaa tarinaa riittävän suurelle määrälle ihmisiä ei keksitä ajoissa ja isot joukot ihmisiä ja eläimiä kärsivät vielä seurauksista. Olisihan tämä toki pitänyt tietää, kun on olemassa sellaisiakin aloja kuin ase- ja tupakkateollisuus, joita tuskin voisi nykyaikana keksiä.
Kirjat, jotka saivat minut ajattelemaan näin
- Rieke, Richard D. & Sillars, Malcolm O. & Peterson, Tarla Rai 2012. Argumentation and critical decision making. 8. painos. New Jersey: Pearson.
- Stiff, James B., Mongeau, Paul A. 2016. Persuasive communication. 3. painos. New York: The Guilford Press. E-kirja.
https://ebookcentral.proquest.com/lib/jyvaskyla-ebooks/reader.action?docID=4451963
