Portinvartijuudella (gatekeeping) tarkoitetaan Gatewatching and News Curation – Journalism, Social Media, and Public Sphere -teoksen (2018) mukaan journalistien vanhaa tehtävää sen määrittelijöinä, mitkä aiheet ovat yhteiskunnallisesti uutisoinnin ja keskustelemisen arvoisia. Journalisteilla oli ennen sosiaalisen median aiheuttamaa median murrosta eli noin 2000-luvun alkuun asti suuri valta media-alan ammattilaisina päättää, mistä aiheista suurelle yleisölle viestittiin. Media-alalla eli portinvartijana työskenteli vain harva verrattuna ”portin toisella puolella” olevaan isoon yleisöön. (Bruns, 2018, s. 1–2.)
Teknologian, kansalaisjournalismin ja sosiaalisen median kehityttyä valtaa tärkeiden aiheiden määrittelystä on jakautunut myös yleisölle. 1990-luvulta asti kansalaisjournalistit ovat blogeissaan ja vaihtoehtomedioissaan, kuten yhdysvaltalaisessa Indymediassa, julkaisseet juttuja aiheista, joita isot mediatalot eivät ole nähneet merkittävinä. Toki ennen 1990-lukuakin oli vastarintaa, kuten blogin kaltainen englantilainen julkaisu Spectator vuodelta 1710 (mts. s. 19), mutta vasta internetin, sopivan teknologian ja sovellusten yleistyminen saivat aikaan ison ilmiön. Kansalaisjournalistit ovat myös kommentoineet, taustoittaneet tai käsitelleet valtavirtamedian aiheita erilaisista näkökulmista kuin ammattilaisjournalistit. (Bruns, 2018, s. 19–34.)
Sosiaalisessa mediassa kenellä tahansa mukana olevalla on mahdollisuus viestiä tärkeänä pitämistään asioista ja vahvistaa aiheiden tai tapahtumien näkyvyyttä kommentoimalla ja jakamalla muiden tekemiä postauksia. Tämä yleisön kasvanut rooli on pienentänyt journalistien roolia, mikä tietysti on aiheuttanut vastustusta vallastaan luopumaan joutuvissa journalisteissa. Kansalaisjournalistisen Indymedian motoksi valikoitui jopa ”don’t hate the media, be the media” (Bruns, 2018, s. 20).
Don’t hate the media, be the media.
Kun journalistit ovat ryhtyneet vastakkainasettelun ja kahden kerroksen median sijaan hyödyntää yleisön tuottamaa tietoa, he ovat siirtyneet portinvartijoista kohti portinvahtijuutta. Bruns käyttää (2018, s. 30) journalistien ja yleisön roolien lähentymisestä osuvaa termiä produsers (producersin sijaan). (Bruns, 2018, s. 24–30.)
Portinvahtijuus (gatewatching) tarkoittaa journalistien nykyistä roolia mediaympäristön tarkkailijoina. Bruns kuvailee sitä seuraavasti: “the continuous observation of material that passes through the output gates of news outlets another sources, in order to identify relevant such material for publication and discussion in the gatewatcher’s own site” (2018, 27). Journalisteilla on nimittäin tiedonhankinnan ammattilaisina edelleen jonkin verran valtaa tulkita, määritellä ja päättää, mikä on tärkeää ja isolle yleisölle julkaisemisen arvoista. Tällaisia aiheita toimittajat portinvahtijoina tarkkailevat, poimivat ja kontekstoivat sosiaalisen median virroista sekä muista medioista, kuten blogeista ja sanomalehdistä.
Miten porttia vahditaan?
Helsingin Sanomien Facebook-postaus helmikuulta 2021 on hyvä esimerkki portinvahtijuudesta. Ensinnäkin journalistinen uutismediajulkaisu on mukana sosiaalisessa mediassa, tyypillisesti juuri Facebookissa/Metassa ja Twitterissä/X:ssä ja jakaa siellä linkkejä juttuihinsa lyhyin saatetekstein. Ei ole vaihtoehtona pysytellä pois somesta vaan on löydettävä keinoja, miten pysyä siellä relevanttina.
Yleisön kanssa tekemisissä oleminen on yksi tällainen keino: postauksen alla lukijoilla on mahdollisuus kommentoida ja keskustella jutun aiheesta. Toimituksen täytyy seurata, miten kommentointi kehittyy ja moderoida ylilyönnit pois. Kiihkeästä keskustelusta HS voisi saada myös jutun aiheen, ja tämä olisi yksi portinvahtijan somesta poimima juttuidea muiden ohella. (Bruns, 2018, s. 27, 186–188.)
Tapahtumista raportoinnin ja tai puheen referoinnin sijaan HS:n journalistit kertovat New York Timesin tekemästä koostejutusta, tarinasta, joka käsittelee Trumpin tekemisiä kohtalokkaan puheen jälkeen. Journalistit ovat valinneet jutun aiheen, joka herättää tunteita, koska sillä saadaan ihmisiä paikalle kommentoimaan juttua. (Bruns, 2018, s. 188–189.)
Keskustelun kiihkeyden ja sosiaalisen median kanavan tarjoaman analytiikan perusteella uutisjulkaisu voi tulkita, miten paljon kyseinen aihe tai siihen valittu näkökulma heidän yleisöään kiinnostaa ja tehdä joko lisää tai vähentää juttuja aiheesta. Ehkä näin on tehty jo ennen tätä postausta, sillä muuten aihe, juttutyyppi tai näkökulma olisi voitu valita toisin. (Bruns, 2018, 224–230.)
Uutiset ovat tärkeitä, vaikka uutistoimituksia ei enää arvostettaisikaan.
Sosiaalinen media on täällä jäädäkseen. Mediasisältöjen tekijät ja kuluttajat ovat pysyvästi sulautuneet yhteen, kohti Brunsin kuvailemaa social news media networkia eli sosiaalista uutissisältöverkostoa, eikä median murrosta voi perua. Journalististen julkaisujen on siis etsittävä ja kokeiltava erilaisia keinoja pysyä relevantteina, sillä uutiset ovat edelleen tärkeitä, vaikka uutistoimituksia ei enää arvostettaisikaan. (Bruns, 2018, s. 349–376.)
Lähde:
Bruns, Axel. (2018). Gatewatching and News Curation – Journalism, Social Media, and Public Sphere. Digital Formations, Volume 113. United States of America: Peter Lang Publishing.
https://eprints.qut.edu.au/215471/1/Gatewatching%2Band%2BNews%2BCuration%2B%282018%29.pdf
