Kirjoittaja on musiikin ja kulttuurin parissa operoiva henkilö, joka on liian outo ollakseen normaali, toisaalta liian normaali ollakseen outo. Tähän vaikutti Puluteurastamo.
Jokaisen kaupungin, joka liittää itseensä kuvaukset kasvava ja vetovoimainen, tulisi tunnistaa oma soundinsa ja olla ylpeä siitä. Näin on esimerkiksi Tampereella. Ojennan nyt sinulle, lukija, punaisen langan pään ja mainitsen kaikille tutun termin ”manserock”. Aletaan keriä auki vastaavaa Seinäjoen soundin syntytarinaa.
Puluteurastamo on Seinäjoella sijaitseva hylätty tehdaskompleksi, jonka pääasiallisia käyttäjiä ovat nykyään pulut (elävät ja kuolleet), skeittarit ja muusikot. Sieltä kumpuaa merkittävä osuus Seinäjoen kaupungin soundista.
Bändikulttuuri on aina ollut varsin aktiivista Seinäjoella. On ollut punkkia, räppia, folkkia, hard rockia ja metallia. Varsinkin raskaampi metalli tuntui resonoivan paitsi paikalliseen myös lähialueiden maalaispitäjien nuorisoon.
Varsinkin raskaampi metalli tuntui resonoivan paitsi paikalliseen myös lähialueiden maalaispitäjien nuorisoon.
Tähän on vaikuttanut suuresti Juha Peuralan vuonna 1998 perustama Bar 15 eli ”Warttibaari”. Puluteurastamoa ja Seinäjoen soundia ei voi käsitellä ilman että tarkastelee Warttibaaria.
Baari profiloitui nimenomaan raskaan musiikin ja sen edustajien kodiksi. Ilmainen jukeboxi tarjosi laajan kattauksen rock-musiikkia aina perinteisestä rockista suuremmalle yleisölle tuntemattomampaan rankempaan kamaan. Paikalliset metallibändit löysivät keikkapaikan ja hyvin pian myös muut hengenheimolaiset ympäri Suomea.
Kun minä ja kaverini viimein vapauduimme maaseudun turvallisista kahleista täysi-ikäisyyden ja ajokortin ansioista, kohdistuivat meidänkin viikonloppuiset pahaanvaelluksemme Seinäjoelle ja tietenkin Warttibaarin. Jotta kohteeseen päästiin, tarvittiin tietenkin kuski. Oli ajettava pimeitä teitä reilut 70 kilometriä suuntaansa.
Kuskin osana oli tietenkin luopua päihtymisen iloista, mutta toisaalta hommaan sisältyi taloudellisia etuja. Jos perse oli auki, kannatti lähteä kuskiin. Parempi selvänä Seinäjoella kuin kännissä Kortesjärvellä.
Parempi selvänä Seinäjoella kuin kännissä Kortesjärvellä.
Ihmiset kuitenkin ovat erilaisia. Tämä oli se hetki, jolloin kaveriporukat muotoutuivat uusiksi. Jotkut vanhat kaverit etääntyivät toisistaan kulttuurin ja musiikkimaun perusteella. Niin suuri on niiden voima!
Warttibaarin maine oli maakunnissa paikoitellen enigmaattisen pelottava: ”Siellähän on pitkätukkanarkkareita, jotain hippimuijia ja saatananpalvojia. Ne puhuu vaan kitaroista ja kuuntelee vitun outoa musiikkia. Sehän on niin kaukanakin. Kannattaako sitä merta edemmäs kalaan?”
On selvää, että edellä mainittu ei ainakaan vähentänyt tylsistyneiden vaihtoehtoisten maalaisnuorten kiinnostusta jättää pimeä maaseutu etsiäkseen valoa kaupungin pimeydestä. Vaara on aina kuulunut rock-skeneen. Eikä Kortesjärvellä ollut merta…
Kellarista keikoille Warttiin ja Korjaamolle
Useat paikalliset Wartissa esiintyneet bändit kehittivät soundinsa Puluteurastamon kylmissä ja kosteissa kellareissa yhdessä niin elävien kuin kuolleiden pulujen kanssa. Keikkoja järjestettiin toki muuallakin.
Puluteurastamon kaunista miljöötä. Kuvaaja: Mikko P
Wartissa käydessä saattoi nähdä ilmoituksia tai kuulla paikallisilta muun muassa Pohjan nuorisotalolla järjestettävistä underground-musiikin tapahtumista. Niissä esiintyi muun muassa 2000-luvun paikallisia kulttibändejä, kuten Stigma, Virkavalta ja Kuolleet Intiaanit. Lisäksi mukana oli muilta paikkakunnilta tulleita bändejä ja näin bändit verkostoituvat ja auttoivat toisiaan kehittymään.
Monesti oli niinkin, että lippu ostettiin lämppärin takia.
Seinäjoen elävän musiikin yhdistys Selmu ry on ollut myös aina tärkeä tekijä Seinäjoen soundin kehittymisessä. Muistan hyvin ajan, kun Rytmikorjaamo avattiin. Myös se teki ihmeitä kaupungin kulttuurielämälle. Valtakunnan ykkösbändejä oli mahdollista nähdä kunnon lavalla, ja usein illan avasi lämppärin roolissa jokin paikallinen bändi, joka roudasi kamansa estradille usein Puluteurastamon kellarista. Monesti oli niinkin, että lippu ostettiin lämppärin takia.
Seinäjoki, Rock’n’Roll City
Muutin Seinäjoelle alkuvuodesta 2007. Tavoite elämässä oli ollut jo vuosia selvillä: Kitaran soittaminen bändissä, joka tekee omat biisinsä.
Tarvittiin skene. Se oli olemassa Seinäjoella ja se kohosi DIY-kulttuurista, joka toimi pulujen keskellä. Elävien ja kuolleiden. Tarvittiin rahaa parempiin soittokamoihin.
Ratkaisu löytyi Atrialta, sekin lintujen parista. Pääosin kuolleiden.
Ratkaisu löytyi Atrialta, sekin lintujen parista. Pääosin kuolleiden.
Kun lopulta löysin tieni Puluteurastamolle, huomasin kovin monien muiden kohtalon olevan yhteneväinen omani kanssa. Monet olivat muuttaneet muualta. Kaupunkiin oli tultu ja varsinkin jääty lähinnä bänditoimintaan tai musadiggailuun liityvistä syistä.
Jopa Seinäjoella ihmisiä tulee ja menee, mutta Puluteurastamo pysyy. Näin kehittyy myös kaupungin soundi, kunhan on tiloja, joissa luoda, ja tiloja, joissa esiintyä. Seinäjoen tilannetta voidaan pitää varsin hyvänä.
Puluteurastamon lisäksi Wartti voi hyvin ja sen musiikillinen tarjonta on monipuolista. Laura ”Baarintäti” Penttilä on pyörittänyt Warttia vuodesta 2017. Tunnelma on edelleen vahvasti rock, mutta niin Wartin kuin Puluteurastamonkin soundi on monipuolistunut vuosien varrella. Nämä ruokkivat mainiosti toisiaan.
Nykyään musiikin tekemiseen ei tarvita kalliita studioita. Puluteurastamon kellareissa on äänitetty lukuisia levyjä, jotka poikkeavat hyvin paljon tyylillisesti toisistaan. Tämä on paikan rikkaus.
Pululla hengailevat sulassa sovussa keskenään hyvin erilaiset ihmiset. Sieltä katsottuna somekuplien myötä syntyneet mediapaniikit näyttävätkin hyvin etäisiltä ja oudoilta. Ei ole väliä sillä kuka on mitäkin, kunhan osaa käyttäytyä. Musiikki ja kulttuuri yhdistää Puluteurastamon väkeä. Niin suuri on niiden voima!
Muusikoiden lisäksi Puluteurastamolla toimivat myös skeittaajat. Toiminnan ympärille perustettu yhdistys – Lwrs ry, sai alkunsa jo vuonna 2004. Pululle skeittarit saapuivat muutama vuosi sitten.
Dokumenttielokuva Kolistelijat: Skeittikulttuuri Seinäjoella (2023) kertoo LWRS ry:n vaikutuksesta Seinäjoen skeittikulttuuriin.
Samoin kuin muusikot, skeittaajatkin rakensivat skeittiratansa itse alusta loppuun ja halli on aktiivisessa käytössä. Useimmiten skeittaritkin ovat muusikoita ja toisinaan tiloissa soi myös livemusiikki.
Pulu on Seinäjoen Lepakko
Tällaisten tilojen luova toiminta on paljon muutakin kuin pelkkää musiikkia tai skeittausta. Se on myös käytännön asioiden tekemistä ja tarjoaa mahdollisuuden monenlaiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.
Suuressa ryhmässä on monenlaista osaamista. Joku osaa rakentaa, joltakulta luontuvat sähkötyöt. Kun studiot ja skeittirampit rakentuvat talkoovoimin, kaikki oppivat jotain uutta. Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että tällaisia tiloja pystyttäisiin tarjota eri asioiden harrastajille.
Suuressa ryhmässä on monenlaista osaamista. Joku osaa rakentaa, joltakulta luontuvat sähkötyöt.
Tänäkin vuonna “Pululla” on äänitetty lukuisia biisejä, albumeita ja musiikkia on tehty myös teatteriesityksiin. Tiloissa on myös vieraillut näyttelijä-muusikko Jussi Lampi. Tämä liittyi kriisityöntekijänäkin työskennelleen sairaanhoitajan, yhteiskuntatieteiden maisteri ja väitöskirjatutkija Terhi Rintamäen vielä julkaisua vaille olevaan runokokoelmaan Mustavaikeaa.
Terhi kertoo olevansa kuolemantutkija ja tutkimuksessaan hän kulkee väkivaltaisesti kuolleiden ruumiiden matkassa aina rikospaikalta hautaamiseen saakka tutkien ruumiiden merkityksellistymistä sosiaalisessa ympäristössään. ”Runot ovat syntyneet vuosien mittaan, pohtiessani kuolemaan ja ruumiillisuuteen liittyviä moninaisia kokemuksia, joita on tullut vastaan ammatin, yksityiselämän ja opintojen myötä.”
Terhin haaveena oli, että osa runoista tallennettaisiin myös ääniformaattiin, ja äänittäjänä toimineen kulttuurin moniottelija Jaakko Erkinheimon kontakteilla Jussi Lampi saatiin lukijaksi. Erkinheimo kertoi Lammen diggailleen myös Puluteurastamoa ja maininneen sen tuovan mieleen Helsingin legendaarisen Lepakon.
Seinäjoki on ymmärtänyt kulttuurin arvon ja toivottavasti näin on jatkossakin. Vahva kulttuurielämä on yksi keskeinen syy, miksi Seinäjoki on ajanut kehityksessä Vaasan ohi. Jonain päivänä kasvava kaupunki kuitenkin tarvitsee elintilakseen myös Puluteurastamon alueen. Kun tämä päivä koittaa, olisi toivottavaa, että tilanne hoidetaan asiallisesti, reilusti ja kunnioituksella, sillä Seinäjoki on vetovoimastaan osan velkaa tämän rähjäisen alueen luoville vuokralaisille.
Toivottavasti tiloja luovuudelle ja areenoita sen esittämiselle löytyy jatkossakin. Kulttuurin luojat eivät vaadi mitään hienostuneita tiloja. Kunhan on sähköt, lukittavat ovet, jokseenkin lämmintä ja mielellään jonkinlaiset saniteettitilat. Luova väki kyllä hoitaa loput mielellään itse.
