Siirry suoraan sisältöön

Kuvittele puu -tilataideteos pohtii, mitä on keinotekoinen tai luonnollisuus.

Pelkkä puu ei tee metsää

Hanna Isosomppi

Kirjoittaja on taidetta tuntematon tavis, joka tutkii uteliaasti ympäristöään.

Taidenäyttelyssä piipahtaminen houkutteli ajattelemaan hetkeksi sitä, miten erilaiselta luonto voisi myös näyttää.

Tanskalainen taiteilija Jacob Juhl on tuonut ensimmäisen Suomen-näyttelynsä Seinäjoen taidehallille Kalevan Navettaan. Kuvittele puu (Imagine a Tree) -näyttely on raakalautaa, oksia, muovia, silikonia, kipsiä ja marmoria yhdistelevä tilataideteos, jonka äänimaailma on tekoälyllä luotu. Teoksen lähtökohtana on ilmastonmuutoksen ja luontokadon myötä muuttuva luonto.

Kuvittele puu on rakennettu raakalaudasta, oksista, muovista, silikonista, kipsistä ja marmorista, mutta sen äänet ovat tekoälyllä tuotettuja. Kuvat: Hanna Isosomppi

Taidehallin Vintille ylimpään kerrokseen korkean katon ja lankkulattian puitteisiin rakennettu tulevaisuutta heijasteleva metsämaisema koostuu viidestä pikkupuusta ja keskimmäisestä suuresta puusta. Avautuva näkymä on vaikuttava, mutta vielä ennen näyttelyyn astumista pysähdyn käytävälle asetettujen postikorttien ja hybridiolentojen prototyyppien äärelle.

Puiden lehdet ovat pudonneet maahan luonnottoman kiiltävinä ja kovina, mutta olematon tuuli humisee tilassa luoden tunnelmasta jopa aavemaisen tai pysähtyneen. Viheltelevä, kiertävä ja raakkuva äänimaisema tekee itseasiassa ison osan näyttelyn ytimestä. Puut oksineen ja juurineen ovat näyttäviä, mutta vähiten tunteita tai ajatuksia herättävä osa.

Prototyypit ovat hybridiolentojen ensimmäisiä versioita. Hybridiolennot ovat kuvitellun metsän asukkaita luontokadon jälkeisenä aikana.

Prototyyppejä saa koskettaa ja tutkia vapaasti lähemmin, mikä on yllättävän miellyttävä fyysinen lisä näyttelykokemukseen. Postikorttien kuvat avaavat näyttelyn teema vielä lisää, ja tuovat mieleen ehdottomasti tekoälyn ja robotiikan. Kuvat ovat kiehtovalla tavalla tutun oloisia, mutta kauemmin katsottaessa ajatus niiden todellisuudesta aiheuttaa pienen kuristavan tunteen jossain syvällä. En haluaisi tällaista, mietin.

Terveisiä tulevaisuudesta

Postikorttien takaa löytyy erilaisia näyttelyn ajatusta johdattavia kysymyksiä, kuten ”Onko työkalujen käyttö luonnollista nisäkäslajeille?” ja ”Onko algoritmeillä huumorintajua?”. Kysymyksiä pohtiessani koin olevani maailmaa ihmettelevä tietämätön lapsi, jolla on kyky pysähtyä pohtimaan tarkemmin itsestäänselvinä pidettyjä asioita. Jos kysymys tuntui naurettavalta tai vaikealta ymmärtää, luin sen uudestaan. Postikortin saa ottaa itselleen mukaan, joten valitsin kuvan, joka muistuttaa minua luonnon tärkeydestä ja jonka takana oleviin kysymyksiin haluan vielä palata.

Postikorttien kuvat laajentavat näyttelyn teemaa. Niistä tulee mieleen tekoäly ja robotiikka.

Aidon puun tuoksu tuo tilaan sen tuttuuden tunteen, joka muuten graafisesta ja karusta maisemasta puuttuu. Metsä merkitsee itselleni rauhaa ja rauhoittumisen tilaa. Siksi koin hämmentävänä sen aidon hiljentymisen tarpeen, joka minut valtasi näyttelyä tutkiessa. Olisin voinut vannoa, että keinotekoisesta linnunlaulusta tunnistan variksen tai ankan äänen.

Luontoteemasta löytyy tasoja

Taideteos haluaa herätellä ajattelemaan, mitä luonto oikeastaan on ja mikä on luonnollista. Mitä luonto oli ennen ja tunnistavatko tulevaisuuden sukupolvet 100 vuoden päästä enää sitä, mikä meille on luonnonmetsä? Valetut lehdet ja metsän hybridiolennot yksityiskohtina ovat maatumaton muisto jostakin, mitä meillä on ollut. Taiteilija tutkii ajatusta keinotekoisuudesta ja ihmisen luontosuhteen muutoksista.

Mielestäni näyttely onnistuu hyvin tavoittamaan aistit, ja se herättää todella kysymään lisää kysymyksiä siitä, mitä ympäristöllemme on tapahtumassa. Tai vielä tarkemmin, mitä me teemme ympäristöllemme. Näyttelyn kokonaiskuvasta jäi mieleen erityisesti jäykkä ja pelkistetty olemus verrattuna siihen, miten monimuotoinen, liikkuva ja kaunis oikea metsä on. Taideteos on helposti lähestyttävä elämys jokaiselle ilman aiempaa taiteentuntemusta, metsän tunnistaminen riittää. Silti pohdittavia tasoja löytyy siihen syvällisemmin innostuvallekin.

Sanotaanko näin, että en ole tuttu näky taidenäyttelyissä. Toisaalta, jos liikuntaan on mahdollista satsata kuukausittain kymppejä, neljän euron opiskelijapääsymaksu koko Seinäjoen taidehallin näyttelyihin ei vaikuta suurelta summalta tukea taiteen antamaa sielun ravintoa. Uteliaasti uuteen tutustuminen antoi lopulta virkistävän kokemuksen ja uusia näkökulmia ilmastokysymyksiin.

Arvio: ⭐⭐⭐⭐ 4/5

Kuvittele puu on esillä taidehallilla vielä 16.11.2024 saakka. Seinäjoen Taidehallilla aina kuukauden ensimmäisenä perjantaina on vapaa pääsy näyttelyihin. Seuraavan kerran ilmainen sisäänpääsy on 4.10. Taidehalli on myös museokorttikohde.

Mitä mieltä olet artikkelista?
  • Mielenkiintoinen 
  • Tärkeä 
  • Hauska 
  • Liikuttava 
  • Kelpo 
  • Tylsä 

Vastaa