Siirry suoraan sisältöön
Kuvituskuva 50 euron setelien muodostamasta talosta

Kapitalismissa on hankala elää, mutta ilman sitä vasta onkin vaikeaa

  • Essee
Jani Kielinen

Kirjoittaja suhtautuu kapitalismikritiikkiin lempeästi mutta myös kriittisesti.

Kapitalismikritiikki voi hyvin: sen valtavirtaistumista on käsitelty viime vuosina tietenkin Voima-lehdessä mutta myös Suomen Kuvalehdessä. Kapitalismikritiikkiä esittävät nykyään myös sellaiset talousjournalismin jättiläiset, kuten The Economist ja The Financial Times.

Tympeät tytöt -sarjakuvilla valtakunnallista arvostusta ja taloudellistakin menestystä saavuttanut Tanskanen julkaisi syksyllä 2023 yhdessä kumppaninsa Samu Kuopan kanssa teoksen Kapitalismin suuri illuusio.

Teos esittelee kapitalismin luonnetta ja toimintalogiikkaa kriittisessä valossa. Julkisen talouskeskustelun vaikeaa terminologiaa kuvataan jo kirjan johdannossa ”kielipeliksi”, joka riistää monilta mahdollisuuden osallistua talouskeskusteluun. Tanskasen mukaan kirjan yksi keskeinen tarkoitus onkin popularisoida talouden käsitteitä helpommin ymmärrettävämmiksi.

Kapitalismi siis tarjoaa taloudellista hyötyä sitä itseään kritisoivasta taiteellisesta työstä.

Kuten Tympeät tytöt, myös Kapitalismin suuri illuusio on saanut paljon huomiota ja menestystä. Tanskanen myöntääkin kokevansa ristiriitaisia tunteita ja olevansa etuoikeutetussa asemassa saadessaan taloudellista hyötyä taiteellisesta työstään. Kapitalismi siis tarjoaa taloudellista hyötyä sitä itseään kritisoivasta taiteellisesta työstä.

Tämä on tietenkin mahdollista vain etuoikeutetuille. Kuten myös etuoikeutettu länsimaalainen elämäntyyli ja asema. Tanskasen ja Kuopan mukaan ne saavutetaan luontoa tuhoamalla ja muita maanosia riistämällä.

Kapitalismi tuotteistaa jopa itseensä kohdistuvan kritiikin

Kun valmistauduin haastattelemaan Riina Tanskasta puhelimitse lokakuisena tiistai-iltapäivänä, sateen harmaantama kaupunkimaisema tuo mieleen arvostetut ja taloudellisesti menestyksekkäät Blade Runner -elokuvat. Ne sijoittuvat dystooppiseen, suuryritysten hallinnoimmaan tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa ihmisten elämä pyörii kuluttamisen ja voiton tavoittelemisen ympärillä.

Kuten Tanskanen ja Kuoppa kirjassaan tuovat esiin kapitalismin ja uskonnon yhteneviä piirteitä, myös Blade Runnerin on usein tulkittu rinnastavan kapitalismin allegorisesti uskontoon. Erään tubettajan analyysi aiheesta löytyy alla olevasta videosta.

Kapitalistinen elokuvateollisuus on kuitenkin tarjonnut edellämainitun elokuvaelämyksen. On vaikea sanoa, olisiko sitä koskaan tehty ilman tätä kompleksista talousjärjestelmää ja toisaalta taas siihen kohdistuvaa kritiikkiä.

Ilkeästi karrikoiden Blade Runnerin lopputeksteihin voisikin lisätä: ”Taiteellisen teeman tarjosi kulttuurimarxilainen kapitalismikritiikki. Kalliin toteutuksen, laajan levikin ja saavutettavuuden puolestaan kustansi ja mahdollisti kapitalistinen järjestelmä”.

Kalliin toteutuksen, laajan levikin ja saavutettavuuden puolestaan kustansi ja mahdollisti kapitalistinen järjestelmä.

Vaikka edellä mainittu yhtälö onkin mahdollistanut paljon laadukasta taidetta, varsinkin elokuvia, kirjallisuutta ja musiikkia, on taiteen tekijöiden riesaksi syntynyt konsepti nimeltä alustatalous. Esimerkiksi musiikinjakelun siirryttyä digitaaliseen formaattiin Youtube ja Spotify eivät ole tarjonneet kunnollista ansaintalogiikkaa musiikintekijöille, jotka alustojen suosion myötä menettivät suurimman osan tuloistaan, jotka aiemmin saatiin levymyynnistä.

Nyt äänikirjojen suursuosio on aiheuttanut sen, että kustantamot maksavat olemattomia korvauksia alkutuottajille eli itse kirjailijoille. Kirjailijat ovatkin alkaneet nostaa aiheesta julkista keskustelua esimerkiksi kirjoittamalla avoimen kirjeen päättäjille ja kustantajille.

Tanskanen iloitsee kirjailijoiden vastarinnasta. Hän antaa myös kritiikkiä kustantamoille kustannussopimusten tarjoamisesta pääasiassa Instagram-suosioon nojaten, vaikka kertoo itsekin saaneensa sopimuksen osittain edellä mainituista syistä. Hän kertookin alkuun kipuilleensa asian kanssa.

Kapitalismikritiikki kääntyi kohti taiteilijoita

Muusikkojen ansaintalogiikan kurjistaminen neuvoteltiin nähdäkseni vuonna 2000 Metallican ja varhaisen musiikinjakoalusta Napsterin oikeustaistelun ympärillä velloneessa mediakohussa, jota ruokki vinoutunut kapitalismikritiikki.

Napster oli sivuillaan jakanut MP3-tiedostona Metallican uuden, vielä julkaisemattoman kappaleen demon ilman yhtyeen lupaa. Metallican rumpali Lars Ulrich esiintyi tuolloin näkyvästi mediassa pyrkien keskustelemaan koko alan tulevaisuudesta.

Hän ymmärsi musiikinjakelun mullistuvan teknologisen kehityksen myötä ja suistavan koko alan ahdinkoon, mikäli ansaintalogiikka ei kulje kehityksen kanssa samaan tahtiin. Ulrich ei ollut huolissaan pelkästään omista rahoistaan. Hän puolusti kulttuuria. Tästä lisää Ulrichin todistajalausonnossa, joka löytyy täältä.

Kaikki eivät kuitenkaan ymmärtäneet kokonaiskuvaa. Syntyi valtava mediakohu, jonka teemaksi muodostui myytti ahneista miljonäärimuusikoista. Fanit polttivat ja rikkoivat Metallican cd-levyjä julkisesti ja media iloitsi tehdessään tapahtumista reportaaseja.

Ulrich ja Metallica olivat liian menestyneitä ja vauraita. Kapitalismikritiikki kääntyikin rakenteiden sijaan artistiin. Kun aiemmin 1990-luvulla kritiikki oli kohdistunut levy-yhtiöihin ja artisteille maksettuihin liian alhaisiin rojalteihin, 2000-luvulle tultaessa kapitalismikritiikin eetos oli, että musiikin pitäisi olla saatavilla kaikille.

Syntyi hiljainen hyväksyntä. Monet artistit seurasivat hämmentyneinä hiljaa vierestä, vaikka alan tulevaisuuden kehityssuunta alkoikin valjeta. Pelättiin, että joutuu osaksi mediakohua. Tapaus näyttäytyy jopa varhaisena esimerkkinä canceloinnista.

Metallican James Hetfield muistelikin myöhemmin, kuinka useat artistit kannustivat heitä kulisseissa, mutta eivät uskaltaneet liittyä yhteiseen rintamaan. Myöhemmin esimerkiksi Slipknot -bändistä tuttu Corey Taylor on todennut Ulrichin olleen oikeassa.

James Hetfield muistelee mediakohua.

Nykyään musiikin kuuntelu ja jakelu tapahtuu enimmäkseen Youtubessa ja Spotifyssa. Artisteille maksetut korvaukset ovat melko olemattomia ja aihetta käsitellään toisinaan mediassa. Kuluttamisen ja tekijöille maksetun korvauksen ongelmallisesta suhteesta on tehty myös tutkimusta, josta on uutisoinut myös Yle.

Sama kehitys on käynnissä kirjallisuudessa

Kirjailijoille äänikirjoista maksetut korvaukset ovat huomattavasti pienemmät kuin fyysisistä kirjoista maksetut, jotka nekin ovat vähäisiä. Kirjoja myyvät, oli kyseessä äänikirjapalvelu tai tavallinen kirjakauppa, saattavat saada parhaimmillaan jopa noin puolet hinnasta.

Jos kirjaa myydään kirjakaupassa kolmenkymmenen euron hintaan, kustantamo on saattanut myydä sen kirjakauppaan viidellätoista eurolla. Kirjailija saa tuolloin noin 20-25 prosenttia kustantamojen osuudesta.

On selvää, että harvassa ovat kotimaiset kirjailijat, muusikot ja muut taiteilijat, jotka ansaitsisivat tulla jauhetuiksi kapitalismikritiikin myllyssä. Taiteen tekijöiden tulotaso tuskin värjää kateudesta vihreäksi edes verenpunaisinta työväenluokkaa. Kari Hotakainen on harvoja poikkeuksia Suomessa Pirkka-diilinsä vuoksi.

Oli kapitalismista sitten mitä mieltä tahansa, varmaa on, että se ei ole katoamassa tänään, huomenna, eikä välttämättä koskaan. Kritiikki on kuitenkin aina perusteltua, kunhan se kohdentuu oikeaan suuntaan.

Jos joku sydänverellään taidetta luova onnistuu saavuttamaan sillä elannon, ehkä jopa vaurastumaan tai hyvä jumala sentään, rikastumaan, niin mitä sitten? Keneltä se on pois ja eikö tämän pitäisi toteutua useampienkin kohdalla ja miksi näin ei ole? Eikö taiteen tekemisellä saisi elää?

Eikö taiteen tekemisellä saisi elää?

Nyt kun kirjailijat ovat aktivoituneet puolustamaan oikeutta saada kunnollista korvausta työstään, olisi suotavaa, että tielle ei tulisi vinoutunut kapitalismikritiikki, kuten Metallican tapauksessa 2000-luvun alussa. En haluisi nähdä yhtäkään ihailevaa artikkelia, jossa esitellään viihteellisistä paneelikeskusteluohjelmista reippaita lisätuloja saavien kirjailijoiden verotietoja tai Kari Hotakaisen sopimusta kirjojensa myymistä yksinoikeudella Keskon myymälöissä. Ne eivät anna realistista kuvaa kirjailijoiden mahdollisuuksista elää työllään.

Lisätietoa tästä aiheesta saa Vaasan Littfestissä, josta Pomedia striimaa 14.11. kello 15:15 alkaen aiheeseen liittyvän Kirjallisuuden tila -paneelikeskustelun.

Mitä mieltä olet artikkelista?
  • Mielenkiintoinen 
  • Tärkeä 
  • Hauska 
  • Liikuttava 
  • Kelpo 
  • Tylsä 

Vastaa