Opiskelijoilla on oikeus laadukkaaseen ja tutkimukseen perustuvaan hoitoon. Tai ainakin YHTS:n verkkosivuilla kerrotaan, että oikeus hoitoon on.
Kävin taannoin YTHS:n opiskelijaterveydenhoidossa ikävien kipujen takia. Sain nopeasti ajan sairaanhoitajalle ja mahdollisuuden viiteen fysioterapeutin vastaanottokäyntiin. Otin tarjouksen vastaan.
Hoitopöydällä maatessa sain kuulla hartiajäykkyyteni johtuvan kipeästä äitisuhteesta ja iskiakseni ärtyvän, koska isä ei saattanut minua aikuisuuteen. Jäin odottamaan tulevaa suuhygienistin aikaa innolla, kenties kipu viisaudenhampaassa johtuukin sisaruskateudesta?
Läheisen kuoleman jälkeen ajattelin, että olisi hyvä puhua asiasta jonkun kanssa. Siispä varasin taas ajan sairaanhoitajalle ja kas, minulle tarjottiinkin melko pikaisesti aikaa psykologille. Tällä käynnillä sainkin hoitoonohjauksen ”ylimmälle taholle” – kirkkoon!
Sikäli saamani palvelu toimi tarkoituksenmukaisesti, että nauroin asialle monta päivää, ja mielialani oli selvästi kohonnut ja vaivani näin ollen hetken poissa. Samalla kuitenkin mietin huolestuneena, miten alas palvelut ovatkaan vaivihkaa vajonneet, vai liekö syynä ollut vain kohdalleni osunut kehno tuuri.
Lain rajamailla harhailua
YTHS toimii lain mukaan, jossa määritellään muun muassa hoitotakuu, eli se, miten nopeasti pääsemme hoitoon. Kokemukseni mukaan hoitotakuun rajoja voidaan kuitenkin venyttää erinäisillä netissä suoritettavilla omahoito-ohjelmilla ja jokseenkin kyseenalaisilla potilasryhmien rajauksilla.
Lähipiirissäni on ollut tapauksia, joissa YTHS on esimerkiksi rajannut kierukan asettamisen tarjoamastaan ehkäisyvalikoimasta tai estänyt ADHD-tutkimuksiin pääsyn, koska henkilö on opiskelu- tai työkykyinen. Kenties kierukka estäisi kipeän äitisuhteen korjaamisen ja ADHD-lääkitys pilaisi välit muun perheen kanssa? Tai mikä pahinta – veisi potilaan puoskarilta?
Kolmen kerroksen väkeä
Opiskelijoiden oikeuksista puhuminen on kuin sohaisisi muurahaispesää. Keskustellessa työssäkäyvien eli tuottavien ja työterveydestä nauttivien ihmisten kanssa tulee nopeasti selväksi, millaisia harhaanjohtavia käsityksiä ja yleistyksiä opiskelijoista onkaan.
Monet saattavat kuvitella, että tämän päivän opiskelijat olisivat samanlaisia kuin pari vuosikymmentä sitten, vaikka esimerkiksi alkoholin käytön on tutkimustenkin mukaan todettu vähentyneen. Moni keskittyy opiskeluun niin tunnollisesti, että palaa kovan kilpailun takia loppuun jo ennen työelämään siirtymistä.
Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä jaottelee potilaat kahteen tai kolmeen kastiin, joista opiskelijat ovat luisumassa huono-osaisimpien joukkoon. Laadukas ja tutkimukseen perustuva opiskelijaterveydenhoito olisi kuitenkin kannattavaa, koska terveen opiskelijan voi pääsääntöisesti odottaa kattavan tulevalla työllään kulunsa.
Tuleehan se halvemmaksi ohjata ihmisiä kirkkoon ja selittää vaivat sukuhistorialla, mutta fyysisiä vaivoja niin ei paranneta. Poppaskonstit murentavat kaikessa huvittavuudessaan jo ennestään rapistunutta luottamusta suomalaista terveydenhuoltoa kohtaan.
