Etelä-Pohjanmaan liiton ja Seinäjoen kaupungin järjestämässä Etelä-Pohjanmaa on toivon tekijä -seminaarissa tavoitteena on juontaja Elisa Kannaston mukaan lähestyä tulevaisuutta positiivisesti. 8.4. Framilla pidetyssä seminaarissa olivat puhumassa muiden muassa kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä, tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala sekä Itä-Suomen yliopiston professori Arto O. Salonen.
Etelä-Pohjanmaa, toivo ja tulevaisuus on vaikea yhdistää edes mielikuvissa. Sitran tulevaisuusbarometrin (2021) mukaan eteläpohjalaiset suhtautuvatkin tulevaisuuteen muita suomalaisia negatiivisemmin. Edellisessä vastaavanlaisessa tulevaisuusaiheisessa tapahtumassa Lapualla keskityttiin omaan erinomaisuuteen ja itsekehuihin ongelmien pohtimisen sijaan, joten odotukset eivät ole korkealla.
Seinäjoen kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä avaa tapahtuman puheenvuorolla, jossa hän muistuttaa kuulijoita siitä, että kehityksestä ei saa jäädä jälkeen. Kiiskilän mielestä maakunnassa on paljon kasvupontentiaalia.
Talouskasvua koulutuksesta
Kaupunginjohtajan jälkeen vuorossa on tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalan puhe siitä, miten osaaminen ja tiede luovat edellytykset kestävälle kasvulle. Multala aloittaa imartelemalla pohjalaisia asennoitumisesta haasteisiin ja paikallista kansanedustajaa, puoluetoveriaan Paula Risikkoa siteeraamalla sanoen ”Maharotonta ei ookkaan”.
Multalan mukaan Sitran barometrin tuloksista huolimatta seudun kilpailuetu on haasteisiin tarttuminen ongelmien vatvomisen sijaan:
— Tunnistatte alueen mahdollisuudet ja osaatte tarttua niihin, ministeri sanoo.
Sitten ministeri Multala kertaa hallitusohjelman ja siihen perustuvat, meneillään olevat 6 miljardin sopeuttamistoimet valtiontalouteen. Tulevaisuuden talouskasvun mahdollistamistamiseksi hallitus on budjetoimassa tutkimukseen ja tuotekehitykseen miljardin.
— Väestön koulutustason nosto, aloituspaikat nuorille, joilla ei ole vielä korkeakoulututkintoa, siirtymä toiselta asteelta korkeakouluun sujuvaksi, lisää aloituspaikkoja ympäri Suomen, ministeri luettelee valtioneuvoston toimenpiteitä, joilla koulutus valjastetaan tällä hallituskaudellla talouskasvun tekijäksi.
Lisäksi Multala muistuttaa paikallisista toimista koulutuksen hyväksi.
— Etelä-Pohjanmaalla monet pienet ja keskisuuret yritykset ovat jo löytäneet yhteistyöhön ammattikorkeakoulujen kanssa.
Maakuntajohtaja Heli Seppelvirta tiedustelee ministeriltä opiskelupaikkojen määrää tulevaisuudessa, sillä moni nuori muuttaa Etelä-Pohjanmaalta muualle juuri opintojen perässä.
— Näillä näkymin uutta lisärahoitusta ei ole tulossa, mutta mahdollisimman iso osa korkeakoulutuksesta halutaan nuorille, jotta he saavat ensimmäisen korkeakoulututkintonsa.
Nuorten halutaan kouluttautuvan korkealle, mutta alan vaihtamista ei ministerin puheessa mainita. Onko opiskelemaan lähtiessä siis osattava tehdä oikea valinta heti? Entä jos ei kestäkään koko työikäänsä samalla alalla? Hankaloitetaanko alan vaihtoa jotenkin entisestään aikuiskoulutustuen karsimisen lisäski vai saako ihminen kouluttautua tulevaisuudessa myös uuteen ammattiin?
Ministeri Multalan mukaan nuorten ei tarvitse heti opiskelemaan hakeutuessa tietää, mitä lopputyöuransa tekee. Multalan mukaan läpi elämän jatkuva oppiminen voisi tulevaisuudessa olla tutkintoa pienempiä ammatillista osaamista täydentäviä koulutuskokonaisuuksia. Ratkaisuksi han tarjoaa esimerkiksi avoimen yliopiston opintojen tarjontaa, aiempien opintojen hyväksilukua ja siirtohakuja saman korkeakoulun sisällä, mikäli alavalinta ei ole onnistunut kerrasta.
— Opiskelijavalintauudistus pääsykokeiden yhdenmukaistamiseksi ja pisteytyksen muuttuminen vaikuttavat niin, että samalla pääsykokeella ja todistuksella voi hakea useaan opiskelupaikkaan, Multala sanoo.
Utopiana kasvun sijaan kohtuullisuus
Sitten kasvupuheelle tulee loppu. Itä-Suomen yliopiston professori Arto O. Salonen kysyy puheenvuorossaan, pystymmekö kuvittelemaan myönteisen tulevaisuuden. Salosen ajatukset ja esitys myönteisestä tulevaisuudesta eivät perustu aiempien puhujien tapaan kasvuun.
Salonen aloittaa dramaattisesti meneillään olevasta sukupuuttoaallosta ja ilmastonmuutoksesta. Salonen painottaa, että ongelmat voi ratkaista ihminen. Radikaali kiertotalous, jossa kaikki luonnonvarat kierrätetään täysin, on hänesta mahdollinen.
Salonen peräänkuuluttaa ratkaisuja ongelmiin nyt. Hänestä kaikki eivät voi tavoitella samanlaista yltäkylläistä hyvinvointia samalla tavoin kuin suomalaiset nyt. Myös suomalaiset voisivat olla tavoitteissaan kohtuullisempia. Toisaalta Salonen ymmärtää myös toista näkökulmastaa, luovuttaneen ajattelutapaa, jossa millään ei ole mitään väliä.
— Mitä väliä millään on? Maapallo on vain yksi planeetta muiden joukossa. Mikä rooli yksittäisellä ihmisellä tai Euroopalla tai Maa-planeetalla muka on kokonaisuuden kannalta? hän kysyy ja vastaa sitten itse:
— Purot syntyvät metsään sataneista pisaroista. Kiinalaisten päästöillä on väliä, mutta niin on Kiinaa pienempienkin maiden päästöillä, hän sanoo.
Salosen mielestä jokaisen yksilön valinnoilla on todella väliä. Vaalivoittokin alkaa yksittäisistä äänistä.
— Jokainen teko ja tekemättä jättäminen on kannanotto jonkinlaisen huomisen puolesta, sillä mitään uutta ei ole systeemiimme tulossa ulkopuolelta auringonvalon lisäksi.
Professorin mukaan teoilla saa parempaa sisältöä elämään kuin välinpitämättömyydellä.
— Ratkaisijaksi ryhtymällä saa mielekkäämmän elämän kuin huutelemalla sivusta, Salonen sanoo.
Salosen mukaan suomalaisten hyvinvointi on parantunut merkittävästi viimeksi kuluneiden sadan vuoden aikana. Myös kansainvälisesti muutos parempaan päin on ollut merkittävä.
— Hyvinvointi koostuu sekä elintasosta että elämänlaadusta.
Salonen peräänkuuluttaa merkityksen löytämistä elämään osallisuuden ja kuulumisen kokemuksista eikä aineellisista asioista. Hän siteeraa Kasvun rajat – 30 vuotta myöhemmin -teosta (2004):
— Ihmiset eivät tarvitse valtavia autoja. He tarvitsevat ihailua ja kunnioitusta. He eivät tarvitse jatkuvasti uusia vaatteita. He haluavat tuntea, että muut pitävät heitä viehättävinä, he tarvitsevat jännitystä, vaihtelua ja kauneutta. Ihmiset eivät tarvitse elektronista viihdettä vaan jotakin kiinnostavaa, joka valtaa heidän mielensä ja tunteensa.
Salosen mukaan jatkuvan kasvun sijaan kohtuullisuuden tavoittelu on avain tyytyväisyyteen. Aineeton hyvinvointi on kestävämpää kuin tavaroihin perustuva.
Kohtuullisuuden tavoittelu on avain tyytyväisyyteen. Aineeton hyvinvointi on kestävämpää kuin tavaroihin perustuva.
Salonen osoittaa kritiikkiä niin yksilöiden kuin journalistien suuntaan kielteisyyden lietsomisesta. Hänen mukaansa se lisääntyy, mitä ruokitaan. Jos ja kun negatiivisuutta ruokitaan, siitä tulee vallitseva mieliala. Salosen mielestä olisi parempi keskittyä muiden kannustamiseen ja voimaannuttamiseen.
Salonen esittelee yhteiskuntaa kuvailevan nelikentän, jossa tiede kertoo ja kuvailee, taide kyseenalaistaa ja uudistaa. Talous mahdollistaa ja teknologia vauhdittaa.
”Loppukärjistykseksi” Salonen summaa, että aineettomat asiat täydellistävät elämän. Luottamus, tyytyväisyys, elämänilo, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi koettu elämä.
Mitä jos edistymisen mittana olisi tyytyväiseksi koettu, arvokas ja merkityksellinen elämä riippumatta siitä, kasvaako talous? Salonen päättää esityksensä.
Poikkeuksellisen rohkeaa puhetta Etelä-Pohjanmaalla.
Salonen toteaakin, että hän voi tutkijana puhua näin, sillä hänen ei tarvitse tavoitella keneltäkään ääniä.
Lue lisää aiheesta Ilkka-Pohjalaisen jutusta: Kuluttaminen ja työnteko eivät nyt kiinnosta – Professori kertoi eteläpohjalaisyleisölle, miksi tilalle on saatava jotain parempaa
Pomedia on osa Ilkka-Pohjalaisen mediakasvatushanketta.
Juttua on päivitetty 9.4.2024 kello 9:30 lisäämällä loppuun linkki Ilkka-Pohjalaisen juttuun samasta tapahtumasta.
