Torstai 24.3. on tyypillinen maaliskuinen päivä: sää on leuto, mutta aurinko ei näyttäydy vahingossakaan. Seinäjoen ammattikorkeakoulun Lasipalatsista on avarat näkymät harmaaseen maisemaan ja hiljalleen virtaavan Seinäjokeen.
Joki ei ole enää jäässä ja lumen alta näkyy mutaista maata. Lasipalatsissa järjestetään jo kuudetta kertaa Food Business Challenge-kilpailu, jossa etsitään valtakunnallisesti parhaita innovatiivisia ruokaan liittyviä ideoita. Tänä vuonna kilpailuun osallistui ideoita 12:sta eri oppilaitoksesta.
”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.”
Tilaisuus alkaa minuutilleen kello 12 ja juontaja Soile Huhtaluhta kutsuu yhden tämän päiväisen kilpailun tuomareista, Terhi Junkkarin, Seamkin bio- ja elintarvike- sekä restonomialan yliopettajan, puhumaan Seinäjoen ruokateollisuudesta. Puheen aikana selviää, että Etelä-Pohjanmaata voisi kutsua Suomen ruokaprovinssiksi, sillä Etelä-Pohjanmaalla tuotetaan 20 prosenttia kaikesta Suomen ruoasta, vaikka asukkaita on vain 3 % kaikista suomalaista.
Junkkarin puhe loppuu Pelle Pelottoman puhuvan koiran lausahdukseen ”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä” ja muistutukseen toivosta. Kaikilla on viimeistään puhuvan koiran lainauksen jälkeen tunteet pinnassa ja aplodit raikuvat.
Puheen jälkeen Huhtaluhta näyttää Youtubesta videon pohjustamaan kilpailua, mutta todellisuudessa Junkkarin puhe ja Youtube-video saavat aikaan yllättävää ylpeyden tunnetta seinäjokisuudesta ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Tilaisuudessa näytetyn videon voit katsoa alta.
Tunteellisten ylpeyden ja toivon tunteiden jälkeen tekniset ongelmat palauttivat paikalla olijat sopivasti takaisin maanpinnalle ja pienen naurun jälkeen voitiinkin siirtyä itse kilpailuun.
Start up -sarja
Ensimmäinen sarja on Start up-sarja, jossa erityisen tärkeää on toteutettavuus. Ensimmäinen kilpailutyö on Julia Mathlinin ja Essi Laurellin Cropcorn Tampereelta.
Esitys näytetään Teamsin välityksellä, mutta yhteys toimii hyvin ja esitys sujuu luontevasti. Cropcorn on sovellus, jonka avulla ihmiset voivat ostaa maatilaelämyksiä ja lähiruokaa suoraan maatiloilta.
Itsevarman esityksen jälkeen on tuomareiden kysymysten vuoro. Tuomareiden kysymykset ovat yllättävän tiukkoja ja koskevat esimerkiksi kilpailija-analyysia ja lanseeraussuunnitelmia. Tässä kohtaa en ollenkaan haluaisi olla kilpailijan saappaissa, sillä kysymykset todella laittavat kilpailijat tiukalle.
Toinen kilpailutyö on Annu Rantasen Järven taikaa Hämeenkyröstä. Rantanen kertoo, että Suomessa kalastuksen perkuujätettä menee vuosittain hukkaan 20 miljoonaa kiloa ja sitä voisi hyödyntää tekemällä koruja ja asusteita kalan nahasta. Tuomarit laittavat lopuksi Rantasen ahtaalle, minkä jälkeen aplodit täyttävät tilan.
76 % lapsista syö enemmän kasviksia, jos pääsee osallistumaan ruoan tekemiseen.
Kolmas kilpailutyö on Hanna-Riikka Kantelisen Sapuskasankareiden kokkauspaketti Jyväskylästä. Kantelinen kertoo alkuun tarinan, jossa vanhemmat tekevät mieluiten itse nopeasti ruoan eivätkä niinkään osallistuta lapsia mukaan.
Kuitenkin 76 prosenttia lapsista syö enemmän kasviksia, jos pääsee osallistumaan ruoan tekemiseen. Niinpä Kantelinen on kehittänyt internetissä toimivaa reseptipankkia, jossa on erilliset ohjeet myös lapsille. Kantelinen on ottanut toteutuksessaan huomioon myös saavutettavuuden.
Kolmen mielenkiintoisen ja opettavaisen Start up-sarjan kilpailutyön jälkeen siirrytäänkin tehokkaasti ilman taukoja tai välipuheita Ideasarjaan. Ideasarjassa tärkeää ei niinkään ole toteutettavuus vaan enemmän innovatiivisuus ja hienot ajatukset.
Ideasarja
Ideasarjan aloittaa Tobias Niemen, Miguel Mäkisen ja Joonas Salmelan Energiamerkintä Seinäjoelta. Niemi kertoo aluksi koko tiiminsä kattavasta tiedosta ruokaketjusta. He olivat miettineet koulussa monien ruokamerkintöjen merkityksettömyyttä ja olivat todenneet monen olevan ostettavissa.
Näin he olivat alkaneet kehittää valtakunnallista energiamerkintää ruoalle. Sen avulla vastuu jakautuisi kuluttajille ja tuottajalle, sillä kuluttaja tietäisi kaupassa, mikä tuote on eettisesti ja vastuullisesti tuotettu. Tuottajalla olisi motivaatio tehdä hyviä tuotteita, sillä ne myisivät paremmin kuluttajien valintojen takia. Tuomariston kysymykset nostavat taas niskavillat pystyyn, sillä he kyselevät toteutuksesta, biodiversiteetistä eli luonnon monimuotoisuudesta sekä yritysyhteistöistä.
Neljäsosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita 2020-luvun loppuun mennessä.
Toinen kilpailutyö ideasarjassa on Kirsi Suorannan Mummu & Paappa -valmisruokaperhe Kuopiosta. Suoranta aloittaa vitsailemalla koronan tuomasta konkurssista, jolle ei voi olla nauramatta. Alkukevennyksen jälkeen hän puhuu ensin ihmisten vanhenemisesta ja kertoo, että neljäsosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita 2020-luvun loppuun mennessä. Seuraavaksi hän kysyy tunteisiin vedoten, että kuka pitää huolta vanhenevan äitisi ruokavaliosta.
Siitä onkin hyvä siirtyä seuraavaksi Suorannan ideaan kaupan valmisruoasta, joka olisi tuotettu vastuullisesti ja vastaisi vanhenevien ihmisten ruokailutottumuksia kooltaan, maultaan ja rakenteeltaan. Taas Suoranta tuo huumoria esitykseen, enkä voi kuin nauraa hänen kertomuksilleen läskisoosista. Suoranta vastaa omalla tyypillisellä savolaisella suoruudellaan myös tuomariston kysymyksiin, joka vähän hymyilyttää kaikkia yleisössä.
Kolmas kilpailutyö on Heli Viitasen Wild Food Friends Lahdesta. Idean tarkoituksena on luoda sovellus, jossa Suomen metsissä olevasta villiruoasta kiinnostuneet voivat myydä ja ostaa tietojaan sekä kyytejä luontoon.
Sovelluksessa siis osaavat ihmiset myyvät retkiä luontoon esimerkiksi sienestämään, marjastamaan tai kalastamaan. Viitasen esityksessä ei ole kovin paljoa tilastotietoa tai tavoitteita, vaan taustalla on ennemminkin utopistinen ajatus perinteisen suomalaisen tietotaidon jakamisesta ja levittämisestä halukkaille puhelinsovelluksen avulla.
Väliaika ja voittajat
Android-puhelimen perinteinen hälytysääni ilmoittaa ajan loppumisesta, mutta keskustelu käydään loppuun eikä anneta sen häiritä. Keskustelun loputtua kello on 14.20 ja huoneen takaosaan on huomaamattani ilmestynyt jossain vaiheessa kauniisti asetellut väliaikatarjoilut. Tuomaristo hakee kahvit ja siirtyy erilliseen tilaan päättämään voittajia.
Tilaisuuden piti jatkua kello 15, mutta tuomarit ovat hieman myöhässä. Juuri kun odottelu meinaa alkaa ärsyttää, tuomaristo palaa takaisin. Janna Oksasen pitämä esitys ruoan vastuullisuudesta ja tulevaisuudesta tekee niin suuren vaikutuksen jo ensimmäisillä lauseillaan, että ei kukaan enää edes muista mitään odottelua.
Toivoisin, että voisin jakaa Oksasen esityksen kaikille, sillä Oksanen puhuu hienosti faktoihin vedoten vastuullisesta ja eettisestä ruoasta ja antaa katsahduksia tulevaisuuteen ja tulevaisuuden ratkaisuihin.
Vihdoin sitten tulee odottelemamme hetki, kun tämän vuotisen Food Business Challenge -kilpailun voittajat julkistetaan. Kummankin sarjan voittaja saa 500 euroa, toiseksi tullut 300 euroa ja kolmanneksi tullut 150 euroa. Lisäksi Start Up-sarjan voittaja saa 3000 euroa liikeidean kehittämiseen esimerkiksi asiantuntija-apuna.
Start Up-sarjassa ensimmäiseksi tulee Sapuskasankarit. Tuomariston lyhyiden perusteluiden mukaan sen hyviä puolia olivat kehittyminen ja erotettavuus sekä vastuullisuus. Toiseksi tulee Cropcorn, jonka hinnoittelua ja valtakunnallisuutta tuomaristo kritisoi. Kolmas on Järven taikaa, jolta tuomaristo olisi vaatinut enemmän kunnianhimoa ja rohkeutta.
Ideasarjassa kolmanneksi tuli Energiamerkintä, sillä tuomariston mukaan ajatuksen pitäisi tulla jostain muualta. Toiseksi tuli Mummu ja Paappa -valmisruokaperhe, jonka kohdalla tuomaristo toi esille haastavan kilpailun.
Voittajaksi tuli Wild Food Friends, jota tuomaristo kehui sosiaalisuudesta, matalasta kynnyksestä sekä Pohjoismaisuuden esille tuomisesta.
Lopuksi koko porukka kerääntyi kuvattavaksi, minkä jälkeen päivä päättyi iloisiin aplodeihin ja kaikkia kiitettiin vielä osallistumisesta. Food Business Challenge -tilaisuudessa sai oppia paljon niin ruoasta kuin Seinäjoestakin, mutta myös vanhuksista, lapsista ja ruoan valmistuksen vastuullisuudestakin. Tilaisuus oli kaikkiaan arvokas ja vaikuttava. Kaiken kruunasivat hyvät väliaikatarjoilut, joista kirjoittaessa nousee vieläkin vesi kielelle.
