Päättäripäivä. Kesäkuun aamuna koulun pihassa parveili ihmisiä ja ilma oli lämmin.
Viikko, joka pieleen menneen tapaamisen ja päättäjäisten välissä oli, meni Karoliinan mielestä mahdottoman hitaasti. Hän oli soittanut Jennalle tapausta seuraavana päivänä, muttei ollut saanut vastausta. Sitten Karoliina päätti antaa olla ja viettää aikaa muiden kanssa. Jenna julkaisi somessa kuvia Mirosta, kertoen kuvateksteissään, kuinka hauskaa heillä oli.
Karoliina oli viikon aikana ollut paljon Lindan kanssa, kun porukka oli hajonnut. Jenna ja Miro eivät pitäneet yhteyttä. He eivät nähneet porukalla ja Karoliina arveli Konstan ja Eemilinkin olevan vain helpottuneita. Kummastakaan ei ollut kuulunut.
Koulussa ei Jenna vaivautunut katsomaan Karoliinaa päinkään, eikä Karoliina jaksanut yrittää jutulle. Hän ei halunnut roikkua perässä. Päinvastoin, tyttö keksi pian muuta puuhaa. Toki juttu ärsytti, mutta koska asialle ei voinut mitään, päätti Karoliina antaa olla.
Kouluun – sen parin tunnin ajaksi – oli Karoliina tullut myös Lindan kanssa. Sisällä syötiin jäätelöt ja kuunneltiin puheet. Loman virallisen alkamisen jälkeen porukkaa jäi parveilemaan ulos sopimaan illan juhlista ja odottamaan kyytejä.
Mopojen pärinä kuului parkkipaikalta terävänä. Kuminpolton käry kulkeutui kauas. Karoliina ja Linda jäivät parkkipaikan reunalle odottamaan Lindan äidin hakevan heidät.
– Mitä sä lomalla? Karoliina kysyi sitten Lindalta.
– Me lähdetään reissuun. Ihana päästä hetkeksi muualle! Linda vastasi innoissaan.
Huomatessaan Karoliinan hymyn hyytyvän, hänen ilmeensä kuitenkin suli noloksi.
-Ei me pitkään olla. Tehdään me jotain myös! Hot girl summer, eikö niin?
Hot girl summer, eikö niin?
Ennen kuin Karoliina ehti vastata, kuului tyttöjen takaa tuttu ääni. Karoliinalle liiankin tuttu.
– Mä olen sun kanssasi kesällä. Pitää saada asiat sovituksi.
Karoliina vilkaisi taakseen. Tuomas. Ei ole totta, tyttö ajatteli ja asetteli sitten vahingoniloisen hymyn kasvoilleen.
– Aikataulu täynnä. En ole sun kanssasi, Karoliina ilmoitti ja käänsi jo selkänsä, mutta poika ei luovuttanut.
– Meillä on puhuttavaa. Kahdestaan, Tuomas murahti.
Meillä on puhuttavaa. Kahdestaan.
– Ja sä hoidit asian kehnosti viimeksi. Mulle ei kelpaa mikä tahansa selitys.
Karoliina oli vastaamaisillaan jotain kärkevää, mutta huomasi sitten Tuomaksen takaa tulevan tyypin. Tyttö jäi silmät suurina katsomaan tulijaa ja Tuomas luuli jo päässeensä voitolle.
– Eiköhän homma ole selvä. Turhaa uhraat aikaasi jätkä, pidä hauska kesä itseksesi, Konsta totesi tyynesti, seisahtui toisten luo ja väläytti hymyn Karoliinalle.
– Kesästä puheen ollen, kun täällä aina päättäri-iltana on menoa, ette te lähtisi mun ja Eemilin seuraksi? Enkä meinaa Tuomasta, Konsta jatkoi.
– Kyllä me kai, meinaan, joo, voidaan me – ainakin mä – tulla… Miksi sä meitä kysyt? Karoliina ihmetteli yllättyneenä.
Konsta piti tauon ja odotti Tuomaksen lähtevän.
– Lyhyesti, poika sanoi sitten, madalsi ääntään ja katsoi Karoliinaa.
– Mulla saattaa olla ihastus. Ja mun hyvä kaveri – tunnet varmaan Joonaksen – tietää tyypin. Me nähtiin Joonaksen kanssa yhtenä päivänä ja juteltiin siitä. Se kertoi, että tällä ihastuksella on mennyt edellisen poikaystävänsä kanssa kehnosti ja tämä ex-poikakaveri on taipuvainen käyttäytymään epäsoveliaasti. Joonas sitten kehotti hoitamaan homman kotiin, ja mä tulin pyytämään sua – teitä, siis – päättäreihin. Ja vissiin juuri sopivaan aikaan, Tuomasta meinaan. Uhkaavaa käytöstä, kenties?
Mulla saattaa olla ihastus.
Sen sanottuaan Konsta suoristautui ja puhui taas normaalisti.
– Illalla siis nähdään.
