Iltaan Karoliina valmistautui kauan. Vanhemmilleen hän sanoi, ettei olisi varma takaisintulosta. Lindan kanssa tavattiin koulun pihassa – jossa päättäribileet tunnetusti olivat kovimmillaan – vartin yli kahdeksan.
– Sitä mietin, Karoliina aloitti tyttöjen saavuttua.
– Että miksi Konsta oikeasti kysyi meitä. Luulin niiden vihaavan meitä. Ainakaan ne eivät yhteyttä pitäneet.
Linda nauroi.
– Se taitaa olla aika kusessa suhun.
Se taitaa olla aika kusessa suhun.
Ei mennyt kauaa, ennen kuin Konsta ja Eemil löytyivät. Pojat eivät olleet ainakaan vielä juoneet itseään umpihumalaan.
– Moi! Konsta tervehti iloisesti.
Jopa Eemil heilautti kättään hymyillen.
– No hei. Yksi asia, ennen kuin sanotte muuta. Miksi te olette olleet kuin meitä ei olisi ja yhtäkkiä ollaan parhaita kavereita? Karoliina tiedusteli ja nauroi sitten.
– Älä pelästy, olen vain utelias.
– Juttu on niin, että Jenna ja Miro häiritsi suunnitelmia, Konsta naurahti.
– Hyvä kun housuissamme pysyttiin, kun Miro sanoi, että hengataan teidän kanssa.
Jälleen Konsta madalsi ääntään.
– Mä olin sulaa vahaa ja Eemil on itsensä mukaan ujo. Jenna ja Miro päsmäröi ja me ei viitsitty suutamme avata. Kelpaako?
– Okei, me oltiin mukavia, mutta eihän sitä sanota. No kiva nyt kun kysyitte messiin, Karoliina nauroi ja Konsta hymyili tietäväisenä.
Porukka lisääntyi, mitä lähemmäs puoltayötä päästiin. Suurin osa oli niin ympäri, ettei tuttavuudenteolle ollut esteitä. Tuttuja ja vähän vähemmän tuttuja pysähtyi vähän väliä juttelemaan hetkeksi, ennen kuin lähtivät seuraavan luo.
Myös Tuomas oli löytänyt paikalle. Kuka ties, oliko hän tullut muuten vain, vai taka-ajatusten kera.
Oli miten oli, suuntasi poika heti Karoliinan Konstan kanssa nähtyään heidän luokseen. Konsta huomasi hänet ja sanoi Karoliinalle käyvänsä sivummalla.
– Oli sulla mitä asiaa hyvänsä, älä tule tänne, Konsta suhisi Tuomaksen luo päästyään.
– Karoliina ei kaipaa sua, mene muualle. Lopeta tytön painostaminen se ei halua sua.
Tuomas vain tuhahti.
– Ei meidän suhde sulle kuulu. Mä puhun sen kanssa jos haluan, hän ilmoitti.
Ei meidän suhde sulle kuulu. Mä puhun sen kanssa jos haluan.
– Älä ymmärrä väärin, ei mun mielipiteelläni ole väliä. Mutta Karoliinan on. Se ei halua, joten sä et väkisin mene sinne. Ja-
Konstan lause katkesi Tuomaksen kohottaessa kätensä ja lyödessä poikaa poskeen. Konsta seisoi hetken paikallaan ja hieroi poskeaan. Se oli arka.
– Älä estele mua, Tuomas murahti ja oli lähdössä, mutta Konsta ei antanut lyönnin häiritä.
– Älä mene sitten, poika totesi tyynenä, käänsi selkänsä ja varautui toiseen lyöntiin, päättäen olla lyömättä takaisin.
Mitään ei tapahtunut. Konsta vilkaisi Tuomasta, mutta kohtasi Joonaksen virnuilevat kasvot.
– Älä luule, että jätän päättärit väliin, Joonas huomautti.
– Tuomas tiesi mun tietävän sen ja Karoliinan jutusta. Uhkasin soittaa poliisit, jos se ei ala laputtaa ja kyllä lähti. Mene tytön luo nyt, ettei se ihmettele, poika jatkoi ja katosi kavereidensa mukaan ennen kuin Konsta ehti vastata.
Takaisin palattuaan oli Konstan pakko nykäistä Karoliinaa hihasta ja viedä tyttö sivummalle.
– Ihan vaan tiedoksi, Konsta aloitti ja katsoi tyttöä varovasti.
– Tuomas kävi, halusi puhua ja melkein aloitti tappelun, mutta Joonas ilmestyi, handlasi tilanteen ja kaikki on hyvin. Kunhan sulla on, poika jatkoi ja hiljeni.
Karoliina ei ensin saanut sanaa suustaan. Tyttö katsoi poikaa, kunnes hänen huulensa sulivat hymyyn.
– Kiitos. Mulla on kaikki hyvin. Onko sulla? Karoliina kysyi viimein.
Konsta nyökkäsi.
– Vallan mainiosti.
Karoliina naurahti ja nyökkäsi myös.
– Hyvä.
Ja uunituoreen parin kesäloma alkoi ensisuudelmalla.
