Olemme kasvatus- ja ohjausalan opiskelijoita Etelä-Pohjanmaan opistolla. Meistä valmistuu lastenohjaajia ja nuoriso- ja yhteisöohjaajia. Tästä alkaa matkakertomus opintoihimme liittyvästä vaihtojaksosta Espanjassa.
Matkaa voi seurata tämän jutun lisäksi sitä varten perustetulta Instagram-tililtä.
Matkamme on osa Erasmus+-hanketta ”Meaninful encounters – Developing ecosocial practicies in the field of education and guidance”. Tavoitteemme on oppia uusia tapoja edistää ekososiaalista kestävää kehitystä ohjausalalla. Ja tietenkin oppia ja elää uudessa kulttuurissa.
Keskiviikkona 3. toukokuuta
Aamulla lähdimme bussilla kohti Kolore Guztiakia, jossa 18-30-vuotiaat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet tai paperittomat maahanmuuttajat saavat apua elämään. Tällä hetkellä meneillään on kolme erilaista projektia, joiden avulla asiakkaat pyritään saamaan pois kadulta asuntoihin, heille pyritään turvaamaan perustarpeet ja heille tarjotaan tukea myös mielenterveyden ylläpitoon. He saavat apua myös asunnon etsimiseen, erilaisiin paperitöihin liittyen esimerkiksi turvapaikanhakuun tai erilaisten etuuksia hakemiseen, hyvinvoinnin ylläpitämiseen sekä moniin muihin asioihin.
Toimitilassa asiakkaat voivat ladata puhelimia, käyttää nettiä, saada vähän syötävää ja pestä pyykkejä. Lähes kaikki asiakkaista ovat miehiä, ja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten lisäksi apua tarjotaan myös paikallisille, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet yhteiskunnan ulkopuolelle.
Työntekijät eivät ole jumittuneet toimistoon vaan jalkautuvat lähiympäristöön tapaamaan asiakkaitaan. Työntekijöistä välittyy aito halu auttaa.
Vierailun jälkeen kävimme rannalla ja suuntasimme sitten Lua Ribeiran Ascent into heaven -valokuvanäyttelyyn Kutxa Kultural Arteguneaan. Valokuvat sopivat hyvin aamun vierailukohteeseen.
Kuvattavat olivat enimmäkseen pakolaisia, kotinsa menettäneitä sekä yhteiskunnan ulkopuolella olevia. Näyttelyyn oli järjestetty englanninkielinen esittelijä, jonka avulla valokuvien ymmärtäminen oli helpompaa.
Illalla menimme vielä yhdessä Iratin kanssa illalliselle. Viimeinen kokonainen päivä San Sebastianissa oli mahtava, mutta myös hieman haikea!
Tiistaina 2. toukokuuta
Tiistaina vierailimme Garagune-päivätoimintakeskuksessa, joita Gipuzkoan aluelle on yhteensä 15. Toiminnan kohderyhmää ovat eläköityneet ja työtoiminnan ulkopuolella olevat kehitysvammaiset. Jokainen keskus tarjoaa erilaisia päivätoimintaa.
Tärkeä osa toimintaa on osallisuuden vahvistaminen arjessa ja yhteistyö kaupungin kanssa, johon kuuluu koulu, uimahalli, sote-palvelut. Jokaiselle Garagunen osallistujalle tehdään henkilökohtainen kehittymissuunnitelma.
Valmistimme yhdessä lounaan. Vierailu oli mielenkiintoinen ja meillä oli lämmin vastaanotto.
Myöhemmin kävimme San Telmo -museossa, jossa on ensin vähän modernia taidetta, ja sen jälkeen vanha osa, joka alun perin on ollut kirkko. Rakennus on restauroitu 1929. Näkymät vetivät sanattomaksi.
Maanantaina 1. toukokuuta
Maanantaina aloitimme aamun taas kävelylenkillä. Tällä kertaa kävelimme puistoon. Siellä oli kaunista ja näimme monta riikinkukkoa.
Sen jälkeen suuntasimme suoraa rannalle. Rannalla päivä kului nopeasti yhdessä rentoutuen. Illalla vielä lähdimme syömään.
Tämä päivä tuli kyllä tarpeeseen, sillä joka päivä ollaan touhuttu paljon. Vaikka päivä oli rento, askelia kertyi yli 13 000, eli meidän joka päivän vähintään 10 000 askelta tavoite täyttyi.
Sunnuntaina 30. huhtikuuta
Sunnuntaina lähdimme heti aamusta kävelylle vanhaan kaupunkiin. Kävimme myös tutustumassa San Bizente eliza -kirkkoon.
Bongasimme matkalta akvaarion Aquarium Donostia San Sebastian ja kävimme siellä vierailemassa. Siellä oli erilaisia merirosvoaiheisia näyttelyitä ja paljon kaloja. Akvaarion jälkeen menimme syömään ja yhdessä rannalle.
Lauantaina 29. huhtikuuta
Vapaapäivät hujahtivat nopeasti ja meillä oli tosi kivaa porukalla. Hyvää säätäkin onneksi tuli, vaikka säätiedotukset lupasivat aluksi toista.
Lauantaina lähdimme kävellen kohti isoa kauppakeskusta. Menomatkan kapusimme ylämäkeen. Maisemat olivat matkalla upeat.
Kauppakeskuksessa oli niin paljon nähtävää, että siellä meni oikeastaan koko päivä. Takaisinpäin tulimme bussilla ja bussista päinkin katselimme hienoja maisemia.
Päivän jälkeen kaikki oli aika väsyneitä, joten ei jaksettu enää tehdä muuta.
Perjantaina 28. huhtikuuta
Viimeinen projektipäivämme Pausoakissa meni vähän liiankin nopeasti. Kitkimme talon yhtä kasvimaapalstaa siirtolapuutarhatyyppisellä alueella.
Pidimme esitelmän Pausoakin asiakkaille Suomesta, Opistosta ja itsestämme ja jätimme haikeat jäähyväiset. Kokemus on ollut ikimuistoinen!
Toki Alaissa viimeinen projektipäivä alkoi tutusti retkellä metsään. Lapset pukivat kurahousut jalkaan ja lähdimme yhdessä kävelemään.
Matkalla jokaisella lapsella oli lappu, jossa oli jokin väri, ja lapset saivat etsiä sen värisiä asioita matkan varrelta. Metsässä lapset saivat leikkiä vapaasti.
Lopuksi söimme yhdessä hedelmiä ja lauloimme. Vielä ennen metsästä lähtemistä kaikki kävivät keräämässä metsästä kaksi keppiä joiden avulla tehtiin rytmiharjoitteita.
Sitten oli kahden tunnin ruokailu, jolloin me kävimme myös syömässä läheisessä ravintolassa.
Ruokailun jälkeen kierreltiin luokissa katselemassa lasten puuhia ja tutustumassa erilaisiin oppimisen menetelmiin. Lapset ottivat meihin paljon kontaktia ja saimme puuhailla päivän aikana paljon lasten kanssa.
Päivän lopuksi pidimme Powerpoint-esityksen meistä itsestämme ja Suomesta. Lapset kuuntelivat innoissaan ja ihailivat varsinkin maisemakuvia Suomesta, esimerkiksi revontulikuvia ja kuvia, joissa oli lunta. Haikein mielin lähdimme perjantaina pois Toki Alaista.
Torstaina 27. huhtikuuta
Pausoakin kehitysvammaiskeskus
Toinen projektipäivä Pausoakissa oli touhua täynnä. Ensin mentiin läheiselle hevostallille, jossa talon asiakkaat käyvät auttamassa muutaman kerran viikossa.
Iltapäivällä aika kului kanalassa. Kerättiin munat, jotka ensin puhdistettiin ja sitten pakattiin. Pausoakin asiakkaat saavat tuoreita kananmunia mukaansa päivän päätteeksi. Loput kananmunat myydään paikallisille.
Vaikka yhteistä kieltä ei olekaan, kommunikointi onnistuu elekielellä.
Toki Alain päiväkoti
Toki Alai on kunnallinen päiväkoti, jossa on 200 lasta. Päiväkodissa on kolme 3-vuotiaiden ryhmää, kolme 4-vuotiaiden ryhmää ja kolme 5-vuotiaiden ryhmää.
Aamulla ensimmäisenä lapset pukivat kurahousut jalkaan ja lähdimme läheiseen metsään. Aamupiirissä kutsuttiin lintuja ja kysyttiin metsältä lupa leikkiin. Sitten koko 60 lapsen lauma pelmahti pitkin metsää tutkimaan ja touhuamaan.
– Metsässä lapset kykenevät paremmin säätelemään tunnetilojaan ja aikuisten väliintuloa tarvitaan paljon vähemmän, kuin sisätiloissa toimiessa, yksi kasvattajista kertoi.
Lasten syötyä hedelmiä välipalaksi, lauloimme yhdessä Pää, olkapää, peppu -laulun suomeksi, englanniksi ja baskiksi. Sitten oli aika palata päiväkodille.
Osa lapsista lähti syömään lounasta kotiin. Lounastauko kesti kaksi tuntia, jonka jälkeen toiminta päiväkodilla jatkui.
Iltapäivän vietimme tutustuen päiväkodin tiloihin. Jokaiselle ikätasolle oli kolme erilaista toiminnallista tilaa, joiden teemat olivat: taide ja liikunta, matematiikka ja luonnontiede ja kieli ja symbolit. Tilat motivoiva lapsia toimimaan.
Pelailimme ja touhusimme lasten kanssa. Kielimuuri ei tuntunut haittaavan lapsia. Oli mahtava päivä.
Keskiviikkona 26. huhtikuuta
Tänään pääsimme tositoimiin. Neljä meistä aloitti projektin Toki Alain päiväkodissa Irunissa lähellä Ranskan rajaa. Siitä kuulette lisää huomenna.
Kaksi aloitti projektin Faundacion Goyenechessä. Kyseinen säätiö tuottaa vammaispalveluja Gipuzkoan läänissä. Oma työpaikkamme on seuraavan kolmen päivän ajan työtoimintakeskus Pausoak, joka sijaitsi hieman Donostian ulkopuolella Hernanissa.
Alkajaisiksi toiminnanjohtaja Jon esitteli meille säätiön taustaa ja toimintaperiaatteita. Tavoitteena on vahvistaa kehitysvammaisten nuorten ja aikuisten elinoloja, autonomiaa ja aktiivista kansalaisuutta. Tähän pyritään hyödyntämällä Planificación Esencial del Estilo de vida -mallia.
Jo riittää puheet, ei kun työhanskat käteen ja kasvihuoneelle. Pausoakin väki otti meidät sydämellisesti vastaan. Olimme lähettäneet jo ennakkoon itsestämme lyhyen esittelyvideon, niinpä olimme jo naamatuttuja.
Aamupäivän aikana kylvimme siemeniä ja koulimme taimia yhdessä. Lounaan jälkeen jokaisen kädenjälki ikuistettiin tekstiilitusseilla lakanaan, joka tuodaan matkamuistona Suomeen.
Iltapäivällä työ kasvihuoneella jatkui. Kitkimme rikkaruohoja ja kastelimme taimia.
Päiväkotiryhmällä oli tänään lyhyt työpäivä ja he ehtivät töiden jälkeen herkuttelemaan jäätelöllä ja ihailemaan rannan Mandala-taidetta.
Illalla lähdimme koko porukka yhdessä syömään. Myös Irati liittyi seuraamme. Kävimme ihailemassa auringonlaskun värejä rannassa.
Tiistaina 25. huhtikuuta
Aamulla lähdimme junalla kohti Zumaiaa. Vierailimme Zumaiena Ikastetxeassa. Samassa talossa toimii päiväkoti ja koulu. Siellä oli 0-18-vuotiaita lapsia ja nuoria.
Tutustuimme erityisesti päiväkodin tiloihin. Tilat ovat avarat ja mahdollistavat liikkumisen sekä tutkimisen ja näin tukevat lapsen motorista ja kognitiivista kehitystä.
Takapihalla on taikametsä, joka on rakennettu lasten ideoiden ja toiveiden pohjalta. Lapset toteuttavat metsässä erilaisia ympäristöprojekteja. Kaiken ikäisten lasten opetuksessa hyödynnetään ulkotiloja mahdollisimman paljon. Näin pyritään vahvistamaan lasten ja nuorten luontosuhdetta.
Vierailun jälkeen lähdimme kävelyretkelle merenrantaan.Zumaian rannikko on osa Unescon geopuistoa. Tässä pienessä kalastajakylässä, joka on tullut tunnetuksi Game of Thrones -televisiosarjasta, sijaitsee varsin erikoinen arkeologinen muodostelma: Zumaian Flysch.
Paluumatkan jälkeen jalkauduimme kaupungille kiertelemään ja viettämään rentoa iltaa.
Maanantaina 24. huhtikuuta
Tänään matkustimme bussilla Bilbaosta San Sebastianiin. Baskin kielellä kaupungin nimi on Donostia. Täällä vietämme seuraavat 11 päivää.
Linja-autoasemalla meitä oli vastassa Irati. Irati on auttanut kaikkien vierailukohteiden ja työpaikkojen järjestämisessä. Opimme häneltä myös ensimmäiset sanat baskiksi. Hei on aizu ja kiitos on eskerrik asko.
Hei on aizu ja kiitos on eskerrik asko.
Veimme laukut majapaikkaan ja lähdimme kävelemään rantatietä ensimmäiseen vierailukohteeseen Zurriola Ikastolan päiväkotiin. Ranta oli täynnä surfaajia, joita viileä sää ei tuntunut haittaavan.
Lapset ottivat heti kontaktia, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan. Päiväkodissa oli 260 lasta iältään 2-5-vuotiaita.
Erilaisia leikkiympäristöjä oli paljon. Samoin tiloja taiteelle tai vaikka luonnontieteen oppimiseen. Ryhmäkoot ja aikuisten vähäinen määrä ihmetyttivät.
Alle 3-vuotiaiden ryhmässä oli 18 lasta kohden kolme kasvattajaa. Tämä ei kuitenkaan näkynyt struktuurin puutteena tai levottomuutena, päinvastoin tunnelma oli hyvin rauhallinen kaikkialla.
Sunnuntaina 23. huhtikuuta
Sunnuntain pääkohde oli Bilbaon kuuluisa Guggenheim-museo. Pihalla meidät vastaanotti Jeff Koonsin Puppy, yli 12-metriä korkea kukista tehty vahtikoira.
Museossa riitti ihmeteltävää ja itse talokin oli nähtävyys.
Päivä jatkui vanhaa ja uutta Bilbaota kierrellen. Vanha metalliteollisuuskaupunki on nykyään täynnä taidetta ja kulttuuria.
Lauantaina 22. huhtikuuta
Lensimme lauantaina Amsterdamin kautta Bilbaoon.
Saavuimme perille iltamyöhään ja majoituimme historialliseen Casco Viejoon. Lauantai-ilta näkyi ja kuului kaduilla.
Artikkeli päivittyy viikon mittaan.
