Reissureportaasia kirjoittivat Etelä-Pohjanmaan opiston kasvatus- ja ohjausalan opiskelijat, jotka opiskelevat kasvatus- ja ohjausalaa Etelä-Pohjanmaan opistolla. Näistä opiskelijoista valmistuu nuoriso- ja yhteisöohjaajia.
Maanantaina 15. toukokuuta
Viimeinen päivä alkoi erittäin aikaisella herätyksellä, siirtymisellä lentokentälle ja kentällä söimme aamupalan ennen koneeseen astumista. Koneessa moni nukahti. Helsinki-Vantaan lentokentälle päästyä meillä oli hieman aikaa ennen junan lähtöä, Laura lähti viemään jo muutamia tuliaisia ja muut jäivät lentokentälle syömään lounasta. Koska olimme hiukan levottomia lähdimme ennen aikojamme Tikkurilan juna-asemalle. Junassa teimme yhteen vedon reissusta ja pohdimme kokemaamme.
Laura koki kehittyneensä erilaisten ihmisten ohjaamisessa. Nyt hän tietää tarkemmin miten toimia eri ohjaustilanteissa, ja millaisia palveluita asiakkaille on tarjolla? Miten ohjata ihmistä jolla ei ole arjen perutaitoja? Minkä palveluiden piiriin ohjata mahdollinen rikoksentekijä? Miten olla paremmin asiakkaitaan kuunteleva ohjaaja? Nämä kaikki ovat aiheita joissa kehitytään läpi elämän, mutta Erasmus+ -projekti tuki tätä prosessia.
Telle ajatelmat liittyivät luovan ilmaisun ohjaamiseen ja siihen, miten monipuolisesti näitä menetelmiä käytettiin kansainvälisellä tasolla. Sosiaaliluokkien erot järkyttivät ja saivat pohtimaan yleis eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa.
Milen oppi paljon Tsekin kulttuurista ja siitä kuinka se eroaa Suomen kulttuurista. Hänen mielestään oli hiukan vaikeaa ja uuvuttavaa kun olimme vierailu kohteissa ja siellä Hanan piti kääntää se mitä esittelijät kertoivat, myös se että siitä varmasti jäi paljon pois ärsytti.
Anceliga pohtii seuraava näyttö on ammatillisesta kohtaamisesta ja tämä koko reissu oli sitä parhaimmillaan. Hän jäi jopa miettimään jopa mahdollista työssä oppimista Brnossa. Huomasi että köyhyys Tsekeissä on kurjempaa kuin Suomessa. Kokonaisuudessaan reissu oli mahtava kokemus.
Ellille jäi mieleen kuinka tietyt asiat Tsekeissä eivät ole kulkeneet samaan tahtiin kun Suomessa kuten, teinien sosiaalisen median käyttö, LGBTQ+ -yhteisön oikeudet, romanien oikeudet ja ääripäiden tasaaminen. Myös sen huomioi että vierailu paikat erosivat loppujenlopuksi aika vähän siihen minkälaisia ne ovat Suomessa.
Kaikki jotka reissussa olivat mukana suosittelevat lähtemään mukaan jos vain mahdollista!
Sunnuntaina 14. toukokuuta
Aamulla osa lähti aikaisin kahvilaan nauttimaan herkuista ja kahvista, kun Elli ja Laura nukkuivat myöhään. Kahvilavierailijoiden palattua teimme vaihdon ja loputkin lähtivät syömään, tällä kertaa Burger Kingiin.
Aamupäivä otettiin rauhassa ja kahden aikaan lähdimme asemalle vesisateen saattelemina. Koti-ikävästä huolimatta olimme apeita jättäessämme Brnon taakse, nyt kun kaupunkiin oli tottunut.
Junassa huomasimme istumapaikkojemme sijaitsevan hytissä. Ellin nostaessa kaikki laukut ylös päidemme yläpuolelle pyrimme selvittämään, missä järjestyksessä penkkien numerointi oli.
Sateen voimistuessa kiisimme vilja- ja rypsipeltojen lävitse.
Lauantaina 13. toukokuuta
Lauantaina vietimme hyvin ansaittua vapaapäivää ja vaihdoimme hotellilta Hanan koulun asuntolaan. Puitteet eivät eronneet Opiston asunnoista paljoa, portaita vain oli enemmän.
Osa porukasta lähti kiertelemään paikallista festivaalia ja osa osti viime hetken tuliaiset. Festivaali-alue oli täynnä paikallisia katusoittajia ja hyvää ruokaa. Tuliaisiksi ostettiin käsintehtyä suklaata ja koruja.
Jotkut meistä ostivat uuden matkalaukun, kun kaikki tuliaiset eivät mahtuneet vanhaan. Uusi matkalaukku pääseekin ahkeraan käyttöön, koska edellinen matkalaukku oli lainattu. Myyjä oli hyvin iloinen kuin tuimme paikallista yritystä, ja täytimme laukun paikallisilla tuotteilla.
Illalla lähdimme hakemaan evästä ja Elli ja Laura valmistelivat kisakatsomon Euroviisuja varten. Herkkuja oli paljon ja kannattajat olivat pukeutuneet vihreään väriin edustamaan Euroopan suosikkia. Jännityksen noustessa illan aikana myös onnistuimme värväämään tshekkiläiset ystävämme äänestämään Käärijää voittoon.
Ikävä kyllä juhlat juhlitaan seuraavaksi Ruotsissa, mutta Käärijä voitti yleisön puolelleen ja sai viisuhistorian toiseksi suurimman yleisöäänipotin. Pettymys oli karvas, mutta olemme ylpeitä Käärijästä, joka jäi kappaleellaan historiaan.
Perjantaina 12. toukokuuta
Viimeisenä vierailupäivänä menimme Hanan ohjaamana DROM Romania Centeriin, jonka palvelut oli suunnattu 6-26-vuotiaille romanilapsille ja -nuorille. Toiminta muistutti paljon suomalaisia nuorisotiloja. Siellä opetettiin vihanhallintaa, arjen taitoja, motoriikkaa, sosiaalisia- ja ryhmätaitoja, internetin käyttöä, liikunnallisuutta, valtaväestön ja virkamiesten kohtaamista ja kommunikaatiotaitoja.
Mieleen jäi, kuinka hienomotoriikkaa opetettiin maalaamisen ja urheilun kautta, mitä tavoitteita toiminnalla on ja että kuinka apua tarjotaan rikoksen uhreille ja tekijöille. Ihastelimme, kuinka toiminnan tarkoitukset ja tavoitteet kerrottiin selkeästi. Hämmästelimme, että tilalle sai tulla vain 20 henkilöä kerrallaan ja tilalla kävi lapsia enemmän kuin nuoria. Centerissä työskenteli vain yksi romanityöntekijä.
Päivän toisena kohteena meillä oli IQ Roma Servis. Se eroaa aiemmasta vierailupaikasta siten, että siellä keskitytään romanilasten itsetunnon kohottamiseen ja kulttuurin vahvistamiseen. Työntekijät ovat huolissaan fasismin ja rasismin lisääntymisestä, mutta keskittyvät tarjoamaan toivoa ja työkaluja parempaan tulevaisuuteen ja yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Mieleemme jäi Gejza Horváth, joka oli paikan musiikkipäällikkö, tunnettu muusikko ja säveltäjä. Horváth on 75-vuotias. Kun Horváth astui huoneeseen, vanhempien ihmisten kunnioitus näkyi muissa työntekijöissä konkreettisesti.
Työntekijät, jotka eivät ole romaneja, eivät yritä esittää tietävänsä, mitä romanit käyvät läpi ja mitä he saavat yhteiskunnalta osaksensa. Työntekijät kuvasivat yhdistyksen olevan myös romanien äänitorvi päätöstentekoon ja lainsäädäntöön. Anceliga sai molemmista paikoista yhteystiedot veljellensä mahdollista yhteistyötä varten.
Loppupäivästä kävimme kaupungilla katsomassa paikallista festivaalia, jonka jälkeen palasimme hotelille ruokailemaan. Osa alkoi jo pakkamaan tavaroitaan, koska huomenna oli muutto hotellista Hanan koulun asuntoloihin.
Torstaina 11. toukokuuta
Aamulla heräilimme reippaana aamupalalle hyvin nukutun yön jälkeen. Kiirehdimme raitiovaunulle ja matkustimme Brnon rautatieasemalle, jossa tapasimme Hanan. Tämän päivän ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Kindergarten Polackova, Brnossa pitkään toiminut päiväkoti, jonka arvopohjana toimi ekologisuus ja luonnon monimuotoisuuden kunnioittaminen. Kasvatuksellisena tavoitteena korostetaan vastuullisuutta ja oma-aloitteisuutta.
Päiväkodissa on 83 lasta kolmessa eri osastossa. Tilat ovat todella avarat, valoisat ja värikkäät ja myös erityisen tuen tarpeessa olevat lapset on huomioitu. Joka osastolla työskentelee kaksi hoitajaa sekä erityislasten omat, henkilökohtaiset avustajat. Suomalaisittain ajatellen tämä on melko alhainen mitoitus.
Kasvatuksen ja ohjaamisen menetelminä päiväkoti käyttää luovaa ilmaisua ja vapaata osallistamista yksilöllisyyttä kunnioittaen. Kiinnitimme huomiota suomalaisittain ajatellen erikoiseen tapaan osallistaa lapset kaikkeen tekemiseen vapaaehtoisesti. Tiede ja käsillä tekeminen korostuvat, sillä joka osastolta löytyi valtava määrä askartelutarvikkeita, kehittäviä pelejä, tarvikkeita rakenteluun, nauloja ja vasaroita, värejä ja maaleja. Täysin ohjattua toimintaa on päivittäin vain noin puolesta tunnista tuntiin.
Täysin ohjattua toimintaa on päivittäin vain noin puolesta tunnista tuntiin.
Kindergarten Polackovasta siirryimme täysin erilaiseen paikkaan, Low-threshold club Likusakiin. Tämä kohde tarjoaa apua ja ennaltaehkäisevää sosiaalityötä alueensa väestölle. Järjestö on toiminut vuodesta 1995. Työntekijöitä on kuusi ja lisäksi vapaaehtoiset. Nuorten palvelut pitävät sisällään sovittelupalveluita, neuvontaa, valistustyötä, jalkautuvaa nuorisotyötä, avointa nuorisotilatoimintaa sekä apua ja tukea erityisissä tilanteissa sitä tarvitseville matalan kynnyksen toimintana.
Likusak korostaa toiminnassaan asiakkaan yksityisyyttä ja jopa anonymiteettiä, eli työntekijöillä on ehdoton vaitiolovelvollisuus. Asiakkailta odotetaan kuitenkin vastavuoroisesti sääntöjen noudattamista. Tavoitteena on auttaa nuoria toimimaan itsenäisesti, riippumattomina muista. Tärkeimpänä ohjausmenetelmänään paikan työntekijät mainitsivat avoimen dialogin. Palvelu on asiakkaille ilmaista.
Ammattilliseen työpakkiin tuli kiinnostus suomalaisten korvaajien löytämisestä ja kyvystä ohjata nuoria palveluiden piiriin, erityisesti syrjäytymisvaarassa olevat nuorten.
Koska päivä alkoi hyvin aikaisin, lopettelimme ammattillisen puolen jo lounaalla. Osa porukasta ystävystyi tsekkiläisten kollegoidensa kanssa, joten lähdimme viettämään iltapäivää kissakahvilaan. Hyvässä seurassa menee helposti monta tuntia, joten iltamyöhällä hyvästelimme rakkaat ystävät ja suunnittelimme jo mahdollisia tulevia vaihtoja, puolin ja toisin.
Illasta ehti vielä seurata Euroviisujen semifinaalia, koska perjantaina saa nukkua hieman pitempään.
Keskiviikkona 10. toukokuuta
Heräsimme aamulla varhain, ja lähdimme ilman hotellin aamupalaa kohti ensimmäistä vierailukohdettamme. Olimme hieman etuajassa, joten ehdimme hakea kaupasta hieman syötävää.
Hanan saavuttua lähdimme kohti lastensuojelukeskusta. Kohteessa johtava sairaanhoitaja esitteli meille tiloja ja toimintaa. Näimme kierroksella muutamia keskuksen lapsia.
Keskuksessa on kehitysvammaisia ja kiireellisesti sijoitettuja lapsia. Lapsien sijoitus keskuksessa on lyhytaikaista, sillä pääpainona on saada lapset takaisin omille vanhemmilleen, sijaisperheisiin tai adoptioon. Keskuksessa puhuttiin todella avoimesti lasten yksityisistä asioista, mikä hämmästytti meitä.
Kohde tarjoaa intervallihoitoa kehitysvammaisille lapsille. Paikassa oli laaja-alaista ammattilaisten yhteistyötä, sillä siellä työskentelee esimerkiksi fysioterapeutti, psykologi, sairaanhoitajia ja lääkäri.
Lapsille on pyritty luomaan kodinomainen kokemus, ja heillä oli myös mahdollisuus päästä rauhoittumaan aistihuoneeseen. Tällä hetkellä asiakkaita on 73, ja heidän ikähaarukkansa on 6 viikosta 17 vuoteen. Ohjaajat ovat koulutukseltaan hoitajia tai sosiaalipedagogisia ohjaajia.
Chovànek – a child wellfare centre, on hyvin järjestely palvelu, joka loi meille näkökulmaa työhön. Lähdimme Chovànekistä Mendelin aukiolle, jossa opimme Mendelistä lisää ja hajaannuimme etsimään ruokapaikkoja.
Pienen levähdystauon jälkeen siirryimme kohti SOS Kotva Half-Way house for young adultsia, joka on sosiaalipalvelu 18-26-vuotiaille, jotka tarvitsevat tuettua asumista. Työntekijät tarjoavat apua itsenäistymiseen ja arjen taitoihin.
Kotvassa on yksilö- ja ryhmäterapiamahdollisuuksia. Jotta asiakkaat voivat asua kohteessa heidän pitää opiskella tai käydä töissä sekä noudattaa taloon laadittuja yhteisiä sääntöjä. Palvelu perustuu ihmisten ainutlaatuisuuden ja monimuotoisuuden kunnioittamiseen. Kotvassa tarjotaan asiakkaille myös puutarhaterapiaa.
Jotta pääsee asukkaaksi, ei esimerkiksi saa olla huumeongelmaa, kehitysvammaa, lapsia tai mielenterveysongelmia. Mieleen jäi, että ohjaajat selkeästi tykkäsivät työstään ja pitivät myös asiakkaistaan. Ohjaajat olivat todella rehellisiä ohjattavien kanssa.
Talossa ovat asumistilat sekä toimisto, jota ihmettelimme aluksi mutta ymmärsimme, että tavallisessakin kodeissa on työhuoneita. Vietimme loppuillan kaupungilla ja hotellilla, loppuillasta menimme yhdessä syömään paikalliseen ravintolaan, jossa pohdimme huomisen päivän tapahtumia.
Tiistaina 9. toukokuuta
Tapasimme aamulla kello 9 aamupalalla ja sen jälkeen lähdimme ratikalla kohti Hanan koulua, jonka nimi on Evangelic Academy. Jännitimme koko porukka, sillä edustimme sekä koulua että Suomea.
Esittelimme itsemme ja järjestimme ohjattua toimintaa ryhmäyttämiseksi. Toiminta oli tyynyrallia, runon kääntämistä ja piirtämisharjoitus. Meillä oli selkeä työnjako, johon kaikki osallistuivat.
Saimme positiivista palautetta niin omalta opettajalta kuin koulun opettajilta. Kielimuuri oli hieman haastava, mutta selvisimme siitä huolimatta hyvin. Kaikilla oli kivaa vaikka oli pieniä epäselvyyksiä.
Veimme tuliaiseksi Fazerin suklaata ja Sisun salmiakkia. Suklaa meni hyvin mutta ilmeistä päätellen salmiakki ei ollut niin hyvää. He jopa kysyivät, että syömmekö todella salmiakkia vapaaehtoisesti. Tilanne oli kuitenkin lopulta vain hauska ja nauroimme asialle yhdessä.
Lähdimme opiskelijoiden kanssa lounaalle. Keskustelimme syödessämme musiikista, Suomen eläkejärjestelmästä, eläintensuojeluista sekä kirosanoista. Puhuimme myös koulutuksista ja jaoimme mielipiteitä. Ruoka oli hyvää ja keskustelut sujuivat mainiosti.
Lounaan jälkeen opiskelijat pyysivät meitä pelaamaan biljardia heidän kanssaan ja osa meistä lähti heidän mukaansa. Siellä pidimme hauskaa ja vertailimme tsekkiläisten ja suomalaisten kulttuurien eroja. Opettelimme sanoja toistemme kielistä. Lähdimme hotellille sovitulle tapaamiselle, jossa söimme ja valmistauduimme seuraavaan päivään.
Maanantaina 9. toukokuuta
Maanantai alkoi rauhallisesti, koska 8.5. on pyhäpäivä Tsekeissä. Silloin muistellaan toisen maailmansodan päättymistä.
Haimme Susan asemalta turvallisesti, ja veimme hänet syömään. Telle ja Anceliga opastivat opettajan hotelille. Päivä kului lepäämisessä ja tulevan työviikon suunnittelussa. Näillä eväillä tulevaan työviikkoon!
Sunnuntaina 7. toukokuuta
Sunnuntaipäivä alkoi aurinkoisesti. Matkustimme ratikalla ja rautatieaseman kohdalla hyvästelimme opettajamme Satun, joka lähti kohti Suomea. Jännittävä reissu kohti eläintarhaa ilman opettajaa jatkui.
Liput ostettuamme tutkimme karttaa ja valitsi reitin. Löysimme puistosta niin jääkarhun, kirahvit, flamingot, hirvet ja anakondan.
Kiinnitimme huomiota siihen kuinka hyvin puistossa oli huomioitu luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Lehtometsä aluskasveineen oli säilytetty. Koska puiston asiakaskunta on vauvasta vaariin oli sydäntä lämmittävää, kuinka lapsia osallistettiin leikin ja luonnon hahmottamisen kautta. Leikkipaikat olivat monipuolisia ja eri alueilla.
Eläinpuistossa otettiin kantaa maailman suuriin ongelmiin, merten saastumiseen ja uhanalaisten eläinten suojelemiseen. Esimerkiksi yhteen akvaarioon oli koottu muun muassa, muovipulloja, verkkoa ja muuta roinaa.
Mietimme aluetta ohjaustilanteen kannalta. Tulimme siihen tulokseen, että alue olisi haastava, koska ei ollut pääsääntöistä reittiä mitä pitkin kulkea. Ravatessamme edestakaisin ympäri aluetta, opimme arvostamaan vessoja ja juoma-automaatteja. Suunnistamista vaikeutti kielimuuri ja ohjeiden yksikielisyys.
Reissu oli positiivinen kokemus, ja opimme paljon uutta. Siirryimme syömään, pohdimme kokemuksia ja lähdimme viettämään vapaa-aikaa.
Lauantai 6. toukokuuta
Lauantaiaamu oli pilvinen. Päätimme kuitenkin poiketa Luzankyn puistoon ja tutustua Villa Low-Beeriin ja Villa Tugendhatiin.
Jälkimmäinen on saksalaisen arkkitehdin Ludvig Mies van der Rohen suunnittelema. Rakennusta pidetään varhaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteoksena. Villa Tugendhat lisättiin 2001 Unescon maailmanperintöluetteloon.
Villa valmistui 1930 Tugendhatin perheen asunnoksi. He ehtivät asua villassa vain muutamia vuosia, sillä he joutuivat juutalaisina lähtemään kotimaastaan natsi-Saksan miehitettyä Tsekkoslovakian.
Päivä oli pilvinen ja välillä ripsi vähän vettä. Päätimme suunnata sisätiloihin aseman takan olevaan kauppakeskukseen. Matkan varrella törmäsimme joukkoon suomalaisia kiekkofaneja. Selvisi, että kaupungissa pelataan viikonlopun aikana turnausta, missä myös suomalaiset ovat mukana.
Suomalaisten sinitukkien lisäksi osalla vastaantulijoista pilkotti hiusten seasta haltijakorvat. Siihenkin syy selvisi. Kaupungissa oli meneillään Animefest 2023.
Parin tunnin kauppakeskusmaratonin jälkeen jatkoimme matkaa Pietarin ja Paavalin katedraaliin, jota kiersimme hyvän tovin, ennen kuin löysimme sisäänkäynnille. Kannatti kiertää.
Iltapäivällä tutustuimme vielä maanalaiseen Brnoon. Kaupungin alla risteilee keskiaikaisten alun perin varastointiin tehtyjen luolien verkosto.
Illalla kokoonnumme reflektoimaan päivän kokemuksia ja käymään läpi tulevien päivien suunnitelmat.
Perjantaina 5. toukokuuta
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme raitiovaunulla kohti Brnon keskustaa. Teatterin edestä Hana ohjasi meidät kohti Romanikulttuurin museota. Siellä meitä oli vastassa opas, joka kierrätti meidät museon läpi. Näyttely oli vaikuttava.
Erityisen pysäyttävä oli huone, jossa kerrottiin romanien joukkotuhosta toisen maailmansodan aikaan. Keskitysleireille eivät joutuneet vain juutalaiset vaan myös romanit.
Opimme paljon uutta romaneista, heidän kulttuuristaan ja historiastaan. Museon perustajien tavoitteena on, että museo muistuttaa kävijöilleen, miten rikas romanikulttuuri on ja miten sen vaikutteet näkyvät esimerkiksi eurooppalaisissa kielissä.
Museosta löytyi myös Hilja Grönforsin kuvia ja levyjä. Hän on muusikko, joka on esiintynyt myös tässä museossa.
Opiston pitkäaikainen yhteistyökumppani Brnossa
Matkalla iltapäivän tutustumiskohteeseemme Salesian centeriin pysähdyimme Brnon sosiaalialan oppilaitokseen, joka on tehnyt yhteistyötä Etelä-Pohjanmaan opiston kanssa jo 15 vuotta.
Hana toimii oppilaitoksessa englannin opettajan. Söimme matkalla ostetut eväät koululla ja tutustuimme tiloihin.
Salesian Centerissä meitä oli vastassa keskuksen toiminnanjohtaja, joka kertoi meille keskuksen toiminnastaan ja palveluistaan. Salesian toiminnan taustalta löytyy italialaine pappi Don Bosko, joka perusti ammattikoulun ja asuntolan Torinoon köyhille ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneille pojille. Keskuksia on tänä päivänä ympäri maailmaa.
Brnon Salesian Centerissä on 30 palkallista ja noin sata vapaaehtoista työntekijää, jotka mahdollistavat 6-26-vuotiaille lapsille ja nuorille monipuolisen harrastustoiminnan vapaa-ajalla. Kävimme tutustumassa muiden muassa lasten keramiikkapajaan ja taidepajaa.
Keskuksessa toimii myös avoin nuorisotila. Tilan työntekijä esitteli kierrätysprojektia, jossa seurataan kahden viikon ajan paperin kulutusta ja perehdytään sen jälkeen paperin valmistukseen käytettyihin luonnonvaroihin.
Paluumatkalla hotellille poikkesimme ihailemaan vanhaa kaupungintaloa. Talon sisäänkäynnin katossa roikkui krokotiili. Päätimme selvittää, miksi. Palaamme asiaan tuonnempana.
Torstaina 4. toukokuuta
Torstai päivän vietimme matkustaen Prahasta Brnoon. Lähdimme matkaan Prahan päärautatieasemalta puolilta päivin. Kolme tuntia matkustettuamme olimme perillä.
Brnoon kontaktimme Hana oli meitä vastassa asemalla julkisen liikenteen lippujen kanssa. Hänen kanssaan siirryimme hotelli Vistaan.
Kirjauduimme sisään ja asetuimme huoneisiin. Satu ja Hana olivat löytäneet paikallisten suosiossa olevan ravintolan, jossa nautimme täyttävät tšekkiläiset annokset.
Keskiviikkona 3. toukokuuta
Aamiaisen syötyämme lähdimme tutustumaan Prahan nähtävyyksiin. Jokainen oli valinnut yhden kohteen, jonka valmistautui esittelemään muulle ryhmälle.
Ensimmäinen kohde oli Illusion Art Museum eli Muzeum fantastických iluzí. Interaktiivisessa museossa riitti ihmeteltävää ja valokuvia kertyi melkoisesti.
Jatkoimme matkaa kohti Stare Mestoa eli vanhaakaupunkia. Puikkelehdimme kapeiden katujen ja kaaripihojen labyrinttiä kohti vanhankaupungin aukiolle. Siellä Ellinoora esitteli meille vanhan kaupungintalon seinässä olevan astronomisen kellon.
Kun olimme lähdössä, Mileniä ei näkynyt missään. Ellinoora sattui katsomaan ylös.
Kun saimme Milenin alas, jatkoimme aukion toiselle laidalle. Siellä oli Chrám Matky Boží před Týnem – Jumalan äidin kirkko tai Tyn kirkko.
Tämän goottilaisen keskiajalla rakennetun kirkon kaksi 80 metristä tornia näkyvät kauas. Kirkko oli sisältä barokille tyypilliseen tapaan runsaasti koristeltu kultauksia säästämättä. Tässä kirkossa valokuvaaminen oli kielletty.
Seuraavaksi Anceliga johdatti meidät Kaarlen sillalle Vltava-joen rannalle. Sulauduimme turistien virtaan. Hyvin tuntui silta kestävän, vaikka on muurattu kananmunan keltuaisella.
Sillalta löytyy Pyhän Johannes Nepomukilaisen reliefi, jonka koskettaminen tuo hyvää onnea ja takaa, että palaa Prahaan.
Sillalta näimme myös Prahan linnan ja Pyhän Vituksen katedraalin, jonne olimme menossa. Matkan varrella poikkesimme Valdštejnskán puutarhassa.
Prahan linna ja pyhän Vituksen katedraali
Sitten lähdimme kohti linnaa ja katedraalia. Oikoreitti katkesi lyhyeen ja jouduimme palaamaan alkuperäiselle reitille.
Ylämäkitreeni vaati veronsa ja oli pysähdyttävä juomaan jääteetä.
Rappusia, rappusia ja lisää rappusia. Urakka tuntui loputtomalta, mutta niin vain pääseimme linnan pihalle.
Sieltä avautui upeat näköalat yli koko kaupungin.
Oppaamme Laura johdatti meidät linnan sisäpihalla olevaan Pyhän Vituksen katedraaliin. Tutustuimme katedraalin historiaan ja ihailimme sen koristeellisuutta. Pyhän Vituksen katedraali on hyvin säilynyt esimerkki goottilaisesta arkkitehtuurista.
Kirkon kryptaan on haudattu lukuisia kuninkaita. Upeat lyijylasimaalaukset ovat aikansa parhaiden tshekkitaiteilijoiden tekemiä. Alfons Muchaltakin on lasimaalaus.
John Lennonille omistettu seinä ja Tanssiva talo
Seuraava kohteemme oli John Lennon wall.
Kun muusikko John Lennon murhattiin vuonna 1980, hänestä tuli prahalaisten nuorten sankari. Tämän jälkeen seinään alkoi ilmestyä piirroksia Lennonista ja hänen teksteistään.
Viranomaiset yrittivät pitää seinää puhtaana, mutta piirroksia ilmestyi aina uudestaan. Nykyään seinä on nähtävyys, joka muuttuu uusin piirrosten myötä jatkuvasti. Se muistuttaa historiasta ja sanavapauden tärkeydestä.
Kävelimme Kampa-puiston kautta retkemme viimeiseen kohteeseen Tanssivaan taloon. Milen johdatti meidät talon kattoterassille ja kertoi, että arkkitehdit Milunic ja Gehryn olivat suunnitelleet talon muistuttamaan tanssivaa paria.
Osalla oli vielä virtaa kierrellä kaupoissa. Illallisella totesimme, että askelia oli kertynyt reippaasti yli 20 000.– Muzeum fantastických iluzí. Interaktiivisessa museossa riitti ihmeteltävää ja valokuvia kertyi melkoisesti.
Tiistaina 2. toukokuuta
Matkaan lähtö vähän jännitti. Monelle meistä edessä oli ensimmäinen lentomatka.
Lentokentän ruuhkasta selittyä matka sujui jouhevasti. Prahan kentällä meitä odotti tilataksi, joka vei meidät hotellille.
Illalla kävelimme vielä Václavske-aukion varteen syömään illallista. Taustalla näkyy juuri restauroitu Kansallismuseo iltavalaistuksessa.
