Nelisen vuotta sitten olin elämäni tienhaarassa. Olin kirjoittanut keväällä ylioppilaaksi Seinäjoen lukiosta, ja korkeakouluopinnot siinsivät jo silmissä. Silloin tein ison – ja jälkikäteen punnittuna aivan oikean – päätöksen muuttaa yliopisto-opintojen perässä Helsinkiin. Nyt kun valmistuminen lähestyy hitaasti, mutta varmasti, olen alkanut tosissani miettiä, mihin haluan kotini perustaa.
Paluumuutto Pohjanmaalle kiinnostaa toden teolla. Nuorelle ekonomistille löytyisi varmasti mieluinen työpaikka Seinäjoelta, Vaasasta tai Kokkolasta, ja tukiverkot olisivat valmiina muuttuviin elämäntilanteisiin. Myönnettäköön, että Helsingilläkin on omat puolensa, mutta veri vetää lakeuksille.
Myönnettäköön, että Helsingilläkin on omat puolensa, mutta veri vetää lakeuksille.
Ajattelisinko samoin, jos kuuluisin johonkin vähemmistöön? Kaipaisinko takaisin, jos olisin koko nuoruuteni kokenut olevani ulkopuolinen, ei-toivottu? En varmasti, en pätkän vertaa. En ihmettele yhtään, miksi syrjinnästä ja häirinnästä vuosia kärsinyt fiksu nuori ei kaipaa takaisin yhteisöön, jossa hän ei saa turvallisesti olla oma itsensä. Maailmassa riittää mahdollisuuksia muuallakin.
Tästä on jo ehtinyt muodostua eräänlainen noidankehä, joka rajoittaa Pohjanmaan kehitystä ja ruokkii impivaaralaista asenneilmapiiriä. Moni nuori lähtee kokeilemaan siipiään muualle, mutta yhä harvempi palaa. Niin ahtaalta Pohjanmaan henki tuntuu paitsi vähemmistöihin kuuluville myös muille normien rikkojille. Jos rohkeat ja uudistusmieliset nuoret karkaavat toisaalle, Pohjanmaa on vaarassa jumiutua niin arvoiltaan ja alueelliselta kehitykseltään muutosvastaisuuden pohjamutaan.
Moni nuori lähtee kokeilemaan siipiään muualle, mutta yhä harvempi palaa. Niin ahtaalta Pohjanmaan henki tuntuu paitsi vähemmistöihin kuuluville myös muille normien rikkojille.
Vastustuksesta huolimatta muutoksen merkkejä näkyy jo nyt ympäri Pohjanmaata. Vaasaan on kasvanut vuosien mittaan pohjoismaiden suurin energiaklusteri, ja sen myötä seudulle on syntynyt runsaasti uusia hyväpalkkaisia ja ennen kaikkea kestävämpää huomista rakentavia työpaikkoja. Elintarviketeollisuuden rattaat ovat saaneet merkittävästi lisää vauhtia uusista innovaatioista. Jalasjärveläinen Juustoportti on vallannut markkinarakoa kaurapohjaisilla meijerituotteillaan, kauhavalainen Beanit on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten vegeklassikoiden joukossa ja kannuslainen Pouttu on ihastuttanut Muu-makkaroillaan ja -pihveillään.
On selvää, että Pohjanmaan tulevaisuus piilee puhtaassa energiassa, kestävässä maa- ja metsätaloudessa sekä uusissa innovaatioissa – ei auki revityillä nevoilla tai täyteen ahdetuissa navetoissa. On myös yhtä selvää, ettei tämä muutos tapahdu itsekseen missään tyhjiössä, vaan se on vaatinut määrätietoista työtä sekä päättäjiltä että yrityksiltä. Jotta aikamme suurimmat kriisit, ilmastonmuutos ja luontokato, voidaan ratkaista, on tämän työn jatkuttava ja työnjaon oltava selkeä.
Päättäjien hommaa on luoda yrityksille sellainen sääntely-ympäristö, joka tekee kestävästä liiketoiminnasta ja investointien tekemisestä aina kannattavaa. Yritysten rooli on puolestaan tehdä tässä sääntely-ympäristössä fiksuimpia mahdollisia päätöksiä ja muuttaa sitä kautta maailmaa parempaan suuntaan, askel askeleelta.
Muuttuvassa maailmassa parhaiten pärjäävät ne, joilla on rohkeutta tarttua muutokseen. Olen varma, että pohjalaisten määrätietoisuus ja yrittäjähenkisyys ovat isoja valttikortteja myös tulevaisuudessa, kunhan tarvittava rohkeus on saatu kaivettua esiin. Valoisa tulevaisuus edellyttää myös jäyhän heimoaatteen murtamista ja monimuotoisuuden täysipainoista hyväksymistä, jotta osaaminen ja ajatukset virtaisivat Pohjanmaalle eikä sieltä pois.
Valoisa tulevaisuus edellyttää myös jäyhän heimoaatteen murtamista ja monimuotoisuuden täysipainoista hyväksymistä, jotta osaaminen ja ajatukset virtaisivat Pohjanmaalle eikä sieltä pois.
Minä en tule takaisin, jotta voisin jumiutua henkisesti osaksi impivaaralaista taantumusloukkua. Minä tulen takaisin mahdollisuuksien, muutoksen ja tulevaisuuden vuoksi.
