Etelä-Pohjanmaan opistolla pidettiin maanantaina 27.3. Kirjoittamattomat-valokuvanäyttelyn avajaiset. Näyttelyn valokuvissa poseeraavat Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran Kotiseutu kotoisaksi -hankkeessa mukana olleet Mamman kulta -ryhmäläiset. Valokuvat on ottanut Piia Ylisalmi.
Mamman kulta -ryhmä kokosi yhteen monikulttuurisia perheitä, jotka seikkailivat mielikuvituksen voimalla kaikkien osallistujien alkuperäisissä kotimaissa. Ryhmäläisiä yhdisti kuitenkin yksi asia: heidän kotiseutunsa on Etelä-Pohjanmaa.
Avajaiset alkoivat virallisella osuudella Liakka-talon ravintolassa, jossa avajaisten järjestäjät Elina Baibarak ja Marja Palo pitivät puheen sekä lauloivat kaksi suomalaista laulua Palon säestyksellä. Vieraille oli tarjolla kahvia ja täytekakkua.
Valokuvanäyttelyn tavoite on tuoda Mamman kulta -ryhmän toimintaa näkyville ja kuvata kohtaamisen voimaa, joka luo yhteisestä kotiseudusta, Etelä-Pohjanmaasta, suvaitsevaisempaa ja kansainvälisempää. Näyttelyn kuvaus kannustaa ihmisiä pohtimaan muun muassa seuraavia kysymyksiä valokuvia katsellessaan: Kenellä on lupa kotiseutuun? Näkyykö kotiseutu ulospäin? Voiko joku kieltää toista tuntemasta asuinpaikkaansa kotiseudukseen?
Virallisen osuuden jälkeen vieraat saivat kierrellä ja katsella Liakka-talon aulassa ja kirjastossa näyttelyn valokuvia. Kierros oli lyhyt, sillä valokuvia ei ollut montaa. Ne kuitenkin onnistuivat vangitsemaan tärkeän sanoman sisälleen, joka välittyy valokuvan tulkitsijalle selkeästi.
Kansallispukuja kesäisissä maisemissa
Mamman kulta -ryhmän lapset on kuvattu valokuvissa kesäisissä tunnelmissa suomalaiset perinneasut ja kesäleningit päällään. Mukana on lapsia monista eri kulttuureista sekä maista.
Vaikka heidän taustansa eroavat toisistaan, heidät kuvataan valokuvissa tasa-arvoisesti samoissa vaatteissa ja samoissa ympäristöissä, mikä tuo esiin sen, miten eri taustoista tulevat ihmiset voivat silti kokea kotiseutunsa samaksi paikaksi kuin kantasuomalainenkin.
Mielestäni oli raikastavaa nähdä, kuinka suomalaiseen perinteeseen oltiin sekoitettu monikulttuurisuutta erilaisten ihmisten avulla. Yleensä suomalaisissa perinnepuvuissa sekä maalaismaisemissa kuvataan pelkästään valkoihoisia kantasuomalaisen näköisiä ihmisiä, joten tällainen vaihtelu on virkistävää.
Virkistävyyden lisäksi koen asian hyvin tärkeänä. Valokuvat normalisoivat monikulttuurisuuden näkymistä eteläpohjalaisessa perinteessä. Miten muutenkaan esimerkiksi maahanmuuttaneille voidaan tehdä kotoisa olo Etelä-Pohjanmaalla kuin saamalla ensin kantaväestö ajattelemaan heidän läsnäoloaan Etelä-Pohjanmaalla tavallisena?
Kuvien lapset kuvastavat Suomen tulevaisuutta. Nämä lapset ovat niitä ihmisiä, jotka toivottavasti tulevat olemaan paljon avoimempia ja suvaitsevaisempia kuin mitä ihmiset tällä hetkellä Suomessa ovat.
Valokuvat ovat hyvälaatuisia ja kauniita. Niiden sanoma välittyy katsojalle hyvin. Kauniit kuvat saavat ihmiset näkemään monikulttuurisuuden kauneuden ja ehkä jopa hyväksymään sen paremmin yhteiskunnassamme. Kierroksen lyhyys jäi hieman harmittamaan, sillä kauniita kuvia olisin mieluusti katsonut enemmänkin.
Arvio: 4/5
