Miten nuoria sitä oltiin ja miten valmiita omasta mielestä?
Vuoden 1982 ja tämän vuoden välillä ei ole paljon samaa. Ainoastaan minä ja Ismo Alanko.
Me olemme muuttumattomia. Taitaapa meillä molemmilla olla samat paidatkin päällä kuin silloin viimeksi. Ismon oma roikkuu löysänä hänen päällään mutta minun omani kiristää. Napit uhkaavat lentää joka yskähdyksellä. Turha valittaa eikä varsinkaan ajatella ostavansa uutta paitaa. Menen tämä päällä hautajaisiini.
Toivottavasti paitani ja minä kestämme tämän rockin loppuun. Mietin virsiä, toivoisin Maa on kauniin, vaikka ei olisikaan talvi.
