Opetusalalla on viime aikoina keskusteltu jälleen opettajarekisteristä, joka on Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n pitkäaikainen tavoite. Rekisteriä kannattavat OAJ:n lisäksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Koulutuksen tutkimuslaitos ja Työn ja talouden tutkimus Labore.
Opetusalan ammattilaisten mielipiteen ja yhteiskunnallisen tilanteen, kuten muuttoliikkeen kiihtymisen, pätevien opettajien eläköitymisen ja yhä pienenevien ikäluokkien syntymisen, lisäksi asiassa syytä ottaa huomioon opiskelijoiden näkökulma. Opettajarekisterin paras puoli opiskelijoiden kannalta olisi, että sen avulla saataisiin opiskelijoille varmistettua pätevät ja ammattitaitoiset opettajat.
Suomessa opetusalalla työskentelevien joukko on hajanainen. Joukkoon mahtuu timanttisten ammattilaisten ja työhönsä työnä suhtautuvien lisäksi niin mätiä omenoita, nuutuneita naatteja kuin ryppyisiä rusinoitakin. OAJ:n tiedotteen mukaan ”Suomessa on maakuntia, joissa useammalta kuin joka kymmenenneltä peruskoulussa ja lukiossa opettajana toimivalta puuttuu vaadittava kelpoisuus”. Tämä ei voi olla näkymättä opetuksen laadussa ja siten opiskelijoiden arjessa.
Etenkin sellaisen koulutuksen, josta opiskelija maksaa itse huomattavia summia, pitäisi olla pätevien opettajien järjestämää ja laadukasta, jotta opiskelija saa vastinetta rahoilleen.
Etenkin sellaisen koulutuksen, josta opiskelija maksaa itse huomattavia summia, pitäisi olla pätevien opettajien järjestämää ja laadukasta, jotta opiskelija saa vastinetta rahoilleen. Opettajilla on valtava vastuu siitä, miten he opiskelijoita kohtelevat ja mitä he heille opettavat. Esimerkiksi suomeen kielen riittävän taidon omaksuminen vaikuttaa siihen, saako maahanmuuttaja Suomen kansalaisuuden ja siten töitä ja jäädä tänne.
Opettajat ja opettajan työtä tekevät tarvitsevat
Työnantajien järjestämän täydennyskoulutuksen lisäksi ajantasaisen opettajarekisterillä voitaisiin varmistaa, että alalla työskentelevillä on tietyt valmiudet työskennellä opettajana niin substanssin kuin pedagogisen kompetenssin näkökulmasta. Nykyopiskelijat valmistuvat työelämään, jossa on oltava valmius kouluttautua jatkuvasti ja täydentää omaa osaamistaan niin itseohjautuvasti kuin työnantajan tarjoamissa koulutuksissa.
Tämä olisi tärkeää myös alanvaihtajille sekä eläkkeeltä töihin haalittaville ihmisille, vaikka suomalaisten ikärakenne vaikuttaakin siihen, että suomalaisten on pysyteltävä työelämässä yhä pidempään. Täysin opettajan työn sisällöistä ja käytännöistä tietämättömiä epäpäteviä ja työhön epäammattimaisesti suhtautuvia ei pitäisi opettajaksi palkata, vaikka eläkeläisiä haalitaankin monelle alalle takaisin työelämään.
Jokaiselle nykyopiskelijalle on itsestään selvää, että alan vaihto vaatii täydennyskoulutusta tai jopa kokonaan uuden tutkinnon. Nykymaailmassa ilman sopivaa koulutusta töitä hakeville on tarjolla kovin vähän vaihtoehtoja. Kunnan tai seurakunnan puistotyöt sekä tomaattien poimiminen ovat niitä harvoja hommia, joita täydennyskouluttautumiselta tai uuden alan opiskelulta kieltäytyvät vielä voivat tehdä.
Opiskelijat ovat meidän tulevaisuutemme.
Opiskelijoiden laiminlyöminen työvoimapulaan vetoamalla ei ole oikein missään tapauksessa. Opiskelijat ovat meidän tulevaisuutemme. Heitä kannattaa kohdella jo siksikin hyvin.
Se joka ei osaa, ei opeta
Niin varhaiskasvatuksen opettajan, peruskoulun opettajan kuin korkeakoulun opettajan ammatti on nykyään korkeakoulututkinnon suorittamisen vaativa asiantuntijatehtävä, jonka arvoa ja yhteiskunnallista merkittävyyttä ei pidä halveksua. Kaikki suomalaiset ikäpolvet sukupolvet kulkevat läpi suomalaisen koulujärjestelmän. Ei siis ole yhdentekevää millaiset ihmiset heitä siellä opettavat.
Kuka tahansa ei sovellu opettajaksi, vaan opettajaksi hakeudutaan opiskelemaan pääsykokeiden kautta. Pelkkä substanssiosaaminenkaan ei opettajan työssä riitä vaan tarvitaan myös pedagogista osaamista, joka karttuu parhaiten kasvatustiedettä opiskelemalla ja opettajan työharjoitteluita tekemällä.
Vaikka joissakin tapauksissa opettajiksi on mahdollista palkata muitakin kuin pätevien opettajia, opetustyöhön pitäisi rekrytoida henkilöitä, joiden opetus perustuu ajanmukaisiin tieteelliseen käsityksiin ja jotka osaavat hyödyntää nykyaikaista teknologiaa ja pedagogiaa. Opettajarekisteri pitäisi pahimmat salaliittoteoreetikot ja ilmastonmuutosdenialistit pois alalta ja varmistaisi, että opetus perustuu nykyajan ihmis- ja oppimiskäsitykseen sekä opetussuunnitelmiin.
Opetustyöhön pitäisi rekrytoida henkilöitä, joiden opetus perustuu tuoreeseen tieteelliseen tutkimukseen ja jotka osaavat hyödyntää nykyaikaista teknologiaa ja pedagogiaa.
Ajassa kiinni olevien, kyvykkäiden, pätevien ja osaavien opettajien tehtävänä ei pitäisi olla opetusvelvollisuutensa lisäksi epäpätevien kollegoiden virheiden paikkaaminen ja jatkuva perehdyttäminen. Työhönsä tunnollisesti ja kunnianhimoisesti suhtautuvat kansankynttilät palavat molemmista päistä ja heidänkin opiskelijansa kärsivät, jos epäpätevien auttaminen syö jatkuvasti voimavaroja. Ihan opettajan oman työn kuormittavuuteen voi tutustua tarkemmin Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen tuoreesta teoksesta Huokauksia luokasta (2023).
Opettajarekisteri edistäisi siis sekä opiskelijoiden että opettajien etua. Jos Suomi haluaa säilyttää edes rippeet maineestamme koulutuksen mallimaana, on syytä huolehtia opetuksen laadusta. Syy huonoihin tuloksiin ei ole aina opiskelijoissa vaan syy voi olla myös opettajien, jotka ovat liian kuormittuneita tai sopimattomia alalle.
Reilua olisi, että kaikki hakeutuisivat opiskelemaan alaa, jolla työskentelevät viimeistään silloin, kun työssä on aloitettu puutteista taidoissa on tullut ilmi. Opettajaksi opiskelevien kysymys taas kuuluu: mitä järkeä on opiskella opettajaksi, jos sitä työtä voi tehdä muutenkin ja ihan kuka tahansa?
