Vaasan kaupunginvaltuuston kokouksessa puhuttiin maanantaina 15.8. tärkeistä asioista. Joistakin puheenvuoroista menin kuitenkin sanattomaksi. Muutaman yön yli nukuttuani ja vähän ehkä fiksumpana haluaisin vähä avata asiaa ja antaa ääneni niille, joista puhuttiin.
Valtuustossa kuuli esimerkiksi tällaisia puheenvuoroja ja sanavalintoja: ”ne ulkolaiset ovat ne, jotka ahdistelee, en ole kuullut että suomalainen mies tekisi moista”, ”huonoimmasta kulttuureista tulleet”, ”en ole rasisti, mutta…”
Näitä kun siinä tilanteessa kuunteli, en tiennyt mitä sanoa tai miten reagoida asiaan, joten päätin olla hiljaa. Katselin ympärilleni, ja minun lisäkseni siellä oli kaksi muuta ei valkoisia kantasuomalaisia.
Kun pahoista asioista puhutaan, niille pyritään löytämään syy. Kansalaisuus tai kulttuuri ei kuitenkaan ole mihinkään valtuustossa maanantaina käsiteltyyn syy.
Minua ahdisti kuulla nämä asiat, vaikka he eivät juuri minusta puhununeetkaan. Painotan, että tiedän ettei heidän puheensa koskeneet minua. Salissa ympärilleni katsoessa ei kovin montaa ”ulkolaista” ollut, joten tuntui yhtäkkiä aivan yksinäiseltä. Sitä ei osaa paremmin selittää, mutta ei ole ikinä ollut noin kamalaa oloa kuin valtuustossa oli.
Haluan olla mukana tekemässä politiikkaa, jotta muut, jotka tulevat minun jälkeeni, eivät joudu kokemaan näitä tunteita.
Haluan olla mukana tekemässä politiikkaa, jotta muut, jotka tulevat minun jälkeeni, eivät joudu kokemaan näitä tunteita. Vaikuttaminen kuuluu meille kaikille.
